"Ei elämästä selviä hengissä"

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Mikäpä saa minut tarttumaan noihin Juicen säkeisiin? No aika monikin juttu. Ensin tietysti ikä ja se, että ikätovereita kaatuu oikealta ja vasemmalta.

Pari konkreettisempaakin huomautusta asiasta. Mä olen elämäni aikana kantanut hautaan kymmeniä sukulaisiani. Kuinka se niin usein osuukin minun, suvun surkeimpaan rääpäleeseen? No juu, kyllä ymmärrän, et kyseessä kunnia!

Nyt kuitenkin kävi niin, että siskoni miehen hautajaisissa putosin kantajasta ”melkein kannettavien” kastiin. No kyllä suvusta löytyy riuskoja nuoria miehiä virkaan, ettei käy kuin yhden Pohjanmaan papan; makas kuolinvuoteellaan, pojat kinasteli kantojärjestyksestä, vaari nosti vielä kerran päätään ja sano ”notta jotta ei tarttis itte kävellä”.

Toinen konkreettinen muistutus. Olen ollut tässä parin vuoden sisään parissa läheltä piti -tilanteessa. Kyllä se pistää miettimään tuota Juicen säettä!

Mitä asiasta pitäisi ajatella? Ei harmainta aavistusta. En lähde nyt paljolti muita neuvomaan, kun oma uskokin niin heikolla pohjalla, ettei tässä tiedä, onko tarkoitus päästä taivaan iloihin, vai kasvaa perunaa, kuten Juha Vainio riimittelee.

Lainaan ystävääni: ”Ei murehdita menneitä, ei surra tulevia, eletään hetkessä!”
Yksi toinen hieno ihminen kiteytti tämän: ”Ei meillä ole kun tämä hetki.” Näin se on.

Onhan tässä pieni teologis/tekninen ongelma. Yhden lauseen osaan hyvin isosta kirjasta: ”Maasta olet sinä tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” Jotain mä haluaisin tehdä oikein taivasosuuteni eteen. Jos mun tuhkani pannaan johonkin keramiikkaruukkuun, miten sieltä pääsee valumaan Kirkkojärveen, haihtumaan ilmaan, ja satamaan jonkun perunamaahan, siihen ikuiseen kiertoon? Jospas kuitenkin Lilli-Irmeli varmuuden vuoksi mut siroteltas sinne muistolehtoon. No toisaalta, siellä iäisyysmatkalla taitaa olla aikaa, miljoonas vuodes taitaa keramiikkakin hapertua.

No miks mä pohdin noin hullua ongelmaa? No ekaks tietty, et olen hassu. Ja toiseks se, että olis harmittavaista olla taivaan porteilla ja ovi kolahtais kiinni muotoseikan takia: väärä pakkausmateriaali!

Tämäkin vaikeahko aihe ansaitsee loppukevennyksen: ”Toi tiä meijän kaikkien kerran käyrä täytyy”, sanos vanhapiika ko hääsaaton näk! Se on vähän sama peli tuon kuoleman kans!
Eli sua kohti Herrani, mutta pilke silmäkulmassa. Tai niinku myö karjalaiset se sanotaan: ”Ilos ellää pittää, vaik päivää vähemmän!”

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, vaan ihana enkeli kotihin vie.

Honkasen Jokke