Hiljaiset Apostolit

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Mies pysähtyy kotipihalla katsomaan pudonnutta pääskynpesää. Avuttomat, lentokyvyttömät pienet poikaset räpistelevät höyhenettömiä siipiiään. Elämän loppu on lähellä jo ennen ensilentoa. Mies hakee pahvilaatikon ja siirtää pesän siihen. Hakee tikkaat ja kiinnittää pesän takaisin rännin alle. Ja toivoo. Hiljakseen mielessään, päivän askareissaan hän toivoo että onnistui. Että elämä saisi jatkua, että pääsisi kunnolla alkamaan, että kiirisi pääskyn laulu kesäpäivänä ja suhisisi tuulessa siivet. Miettii mielessään: " Toivoa on. Viime vuonna samanmoinen pelastusoperaatio onnistui, emo saapui jälleen poikasiaan hoitamaan. Aina on toivoa, jos on uskoa."

Nainen seisoo bussipysäkillä ja kylmä viima käärii häntä tiukemmin takkiinsa. Pysäkillä on muitakin. Nuoria, joista yksi on pilkan ja tönimisen kohteena. Nuorelta riistetään takki. Pipokin. Nauru raikaa mutta nuoren silmissä väikkyy pelkoa. Häpeää ja surua. Nainen katsoo heitä ja ei katso. Katsoo taas. Huokaisee ja ottaa maailman lyhyimmät ja pisimmät askeleet. Nuoren luokse, hänen silmiinsä hän etsii katseensa. Tarjoaa kätensä lämpimän. Ei sano mitään, mutta on rakkaudellaan ja lämmöllään enemmän läsnä kuin heitä ympäröivä viima. Hän antaa itsensä turvaksi ja tueksi, hän on vakaa ja lämmin. Kiusaajat hiljenevät, kädet laskeutuvat, he katsovat ja tuntevat sen mitä heiltä puuttuu. Näkevät että antamalla hyvää voi saada hyvää. Tuntemattomaltakin.

Lehdessä on kuva välimerellä kaatuneesta pakolaislaivasta. Kymmeniä hukkuneita tänään, satoja viikossa. Tuhansia kuukaudessa. Tuhansia ihmisiä joiden matka katkesi ennen uuden elämän alkua, eivät kantaneet siivet, eivät kestäneet purret. Eivät kuuluisi tänne, sanovat jotkut. Eivät palaisi tuonne kieltää seuraava. Jossakin heidän paikkansa kuitenkin kuuluisi olla, kaltaisemme kaltaistensa joukossa. Ihmisenä ihmiselle. 

Jokainen voi pelastaa linnunpoikasen.
Jokainen voi puuttua kiusaamiseen.
Jokainen voi liittää kätensä rukoukseen ja rukoilla kaikkien niiden puolesta jotka sitä tarvitsevat.
Jokainen voi avata sydämensä ja tehdä tilaa rakkaudelle ja armolle.

Johanna Välttilä