Kirje

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Molemmilla pojillani on vauvakirjat, niin kuin on monella muullakin lapsella. Niihin kerätään erilaisia muistoja ja tietoja lapsesta; pituus, paino, kastejuhla, ensimmäiset hiukset, ensimmäinen joulu yms. Minusta siihen oli kiva mutta myös jotenkin vaikea kirjoittaa. Tuntuu, ettei saanut niin kauniita sanoja ja ajatuksia kirjoitetuksi mitä halusi, pelkäsin tekeväni myös virheitä. Kirjoittaminen oli myös jotenkin pyhää ja harrasta, suuri asia.

Kirjassa on myös yksi mielestäni erityisen tärkeä sivu. Siinä kirjoitetaan lapselle kirje. Tuo sivu on jäänyt minulta tyhjäksi. Olen siitä murheellinen. Joskus silloin tuntui, että oli niin paljon asioita mitä halusi kirjoittaa, ja toisaalta ei ollut varma, että tuleeko se kaikki sanottua tarpeeksi oikein ja ymmärrettävästi. Tuntui myös, että sanat eivät riitä kertomaan sitä suurta rakkautta, jota tuntee lapsiaan kohtaan. Se sivu on jäänyt tyhjäksi, molempien poikien kirjasta, siirsin sen kirjoittamista aina eteenpäin, kun tuntui, että rakkaus lapsiani kohtaan vain kasvaa ja suurenee koko ajan. Sanat tuntuvat aina niin pieniltä.

Onneksi Jumala on jaksanut kirjoittaa meille lapsilleen. Hän kirjoitti rakkautensa meitä kohtaan Raamattuun. Hän kirjoitti kauniita, lohduttavia ja rohkaisevia asioita sinne meille kirjeeksi talteen. Ja jokainen sana siellä on totta. Jumala vakuuttaa raamatussa monessa kohdassa, että hän rakastaa ja välittää meistä. Joh.3:16: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Yksi monista lempikohdistani on myös Jes.41:10: Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi, minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.

Voisin kirjoittaa poikien vauvakirjojen kirjesivut nyt, vaikka molemmat poikani ovat jo teini-iässä. Olen saanut elää äitinä heidän rinnallaan ja nyt voin kirjoittaa molemmille ehkä enemmän heidän näköiset kirjeet.

Muistetaan myös kertoa ja kirjoittaa toisillemme, että rakastamme. Me ihmiset olemme erilaisia. Jokaisella on oma tapansa näyttää miten rakastaa, toinen näyttää sen enemmän teoillaan, toinen sanoillaan. Ja kerrotaan Jumalalle niistä meidän läheisistä. Kiitetään ja iloitaan, että saadaan jättää kaikki läheisemme ja asiamme Jumalan käsiin.

Hyvää ja siunattua äitienpäiväviikonloppua!

 

Heidi Sippo
diakoni, Someron seurakunta