Musta puku, kiitos

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Ruskeaa, valkoista, tumman sinistä, vaaleaa ja mustaa, mausteena punaista ja kimalletta oli sakasti täynnä kun nuoret kokoontuivat ennen konfirmaatiotaan. Kukkaa, raitaa, palloa, yksiväristä, lintuja ja läikkiä, herkän hentoa, tumman tyylikästä ja voimakkaan värikästä oli juhlaväen vaatetus alkusyksyn kauniina juhlapäivänä. Mustaa ja valkoista, valkoista ja mustaa, harmaata ja kukkia, siinä se värien kirjo kun pitkän ja vaiherikkaan elämän elänyttä saatetaan viimeiselle matkalle.

Päivät täyttyvät väreistä, milloin auringonvalo lankeaa pilvettömältä taivaalta värittämään ja kirkastamaan tai sateen synkkyys vie loputkin värisävyt ja pukee kaiken harmauteen. Vaatekaappiin jää helposti vaaleat ja kevyet värit kun talvivaatesesonki laittaa kaivamaan tummaa ja harmaata, joulun läheisyys punaista. Iloksi ja onneksi jotkut kaivavat syksyn harmauteen pinkkiä, kirkkaan sinistä, neonvärejä, valoja, heijastimia ja huomiovärejä. Koteihin vaihdetaan verhoja, kesän ja mäntysuovan tuoksuisia mattoja, aistikkaampia sohvatyynyjä, kaivetaan esille kynttilöitä värittämään kodin valaistusta ja muistuttamaan että valo vielä palaa takaisin, jahka tässä ollaan ensin tarpeeksi kääriydytty viltteihin ja poltettu takassa puita.

Jokainen väri näyttää erilaiselta erilaisessa valaistuksessa, eri aikaan vuodesta ja päivästä, siitä mitä värejä sen ympärillä on, miten toiset värit vahvistavat tai laimentavat sitä. Mutta yksi väri näyttää aina samalta, se hehkuu yhtä paljon valaistuksesta huolimatta, se ei välitä onko siihen yhdistetty valkoinen paita vai punaiset juhlakengät. Yksi väri on aina sitä mitä se lupaa, se on aina juhlava kuin arkinenkin, siinä viihdytään ja sitä vihataan, siihen verhoudutaan niin iloissa kuin suruissakin, sen lohtuun kääriytyy nuori ja vanhakin, se näyttää hyvältä vaatteena ja se hoikentaa.

Kun miestenvaateliikkeeseen kävi askeleet ostamaan nuorelle ripille pääsyä varten vaatteita. Sävelet ja askelmerkit olivat selvät ja myyjälle ilmoitettiin yksiselitteisesti että musta puku, kiitos.

Miksi musta on niin monipuolinen, monikäyttöinen ja aina väriltään sopiva? Sanotaan että musta sisältää kaikki muut värit. Onko se sitten totta vai ei, se olkoon toissijaista sillä murheen verhotessa lohduttakoon musta sillä että se sisältää ilon keltaista, uuden kasvun vihreää ja rakkauden punaista. Kaamoksen ottaessa valtaansa ja levittäessään tummaa harsoaan voisi lohduttautua ajatuksella että alttariltakin mustan väistyessä valkoinen valtaa, myös mielet, iloitsemaan ja kiittämään ja aikanaan värit taas lisääntyvät. Mustakaan puku ei ole vain surua varten, mustaa aikaa kestää vain hetki.

Kiitos sulle, Jumalani, armostasi kaikesta, jota elinaikanani olen saanut tuntea. Kiitos sulle kirkkahista, keväisistä päivistä. Kiitos myöskin raskahista syksyn synkän hetkistä.” Virsi 341

 

Kirkkoneuvoston jäsen, yrittäjä, äiti
Anu Lankinen
Someron seurakunta