Seurakunnassa yhdessä eletään

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Kotikirkkopalstalle Somerolehteen tuntuu läheiseltä kirjoittaa. Molemmat niin tuttuja.
Veljeni tuli Läyliäisistä Somero-vierailulle. Kirkonmäelläkin kävimme ja pääoven lähellä ihailimme komeita rakennustelineitä kirkon ympärillä. On tärkeää, että pidetään kirkosta huolta.
Kun kirkkoa aikoinaan rakennettiin, isäni isoisä oli 10-vuotais. Hänen isänsä oli yksi kirkon rakentajista. Tai siis piti huolta, että määrättynä aikana tuli Kultelasta sovittu määrä tiilejä tänne rakentajille. Jotain 10-vuotiaan mieleen oli jäänyt, ja kertoi nuoremmille. Hän kuoli 85-vuotiaana.

Voi sanoa, kirkko on seurakunnan koti. Kasteessa tullaan jäseniksi. Konfirmaation jälkeen saadaan vastuuta, minkälaisiksi seurakuntalaisiksi kasvamme.

Jeesus kutsui opetuslapset ensin mukaan, sitten hän antoi heille tehtävän. Suuren tehtävän: sanoman julistamisen. Jokainen varmaan omalla tavallaan sitä hoiti. Matteus, Markus, Luukas ja Johannes ovat kirjoittaneet kirjeitä seurakunnilleen. Kirjeitä, joita mekin vielä saadaan lukea ja meille seurakunnassa niitä selitetään, kerrotaan heidän elämästään ja kuolemastaan. Kaikkien elämästä emme tiedä mitään. Ajattelen että hekin varmasti tehtäviä hoitivat. Ja se kertoo meille, että sanansaattajana voi olla hyvin pienikin elämä. Tai kun on mukana sellaisessa, mikä antaa mahdollisuuden Jeesuksen läsnäoloon.

Ensi sunnuntaina on Rakkauden laki teemana. Laki tuntuu kovalta sanalta. Mutta sen vastakohtakin on kova. Me ihmiset niin mielellämme elämme mailmassa. Se on kuin istutettu meihin. Emme aina muista, emme jaksa uskoa Jumalan rakkautta meihin. Ihmettelemme. Epäilemme.

Mutta totta kai hän rakastaa lastaan, tahtoo hänen parastaan. Kun synnin takia jouduttiin kuoleman omaksi, niin hän opetti kansansa katsomaan korotettuun käärmeeseen. Hän antoi lakinsa, kun ne ei auttaneet, hän päätti itse uhrata, josta ilmoitti profeettojen kautta. Ja on lupaamansa työn tehnyt, kun antoi poikansa. Jeesusta kun kiitämme, tieto ja luottamus siitä leviää.

”Siis aina kiitän Herraani
kaikesta sielustani
ja häneen liitän toivoni
kaikissa vaiheissani.
Ylistys rauhanruhtinaan
ja Herran kansan kuninkaan
nyt, aina, ikuisesti!”
Virsi 390:6

 

Anja Känkänen