SYMBOLIIKKAA

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Etupenkeissä istujat siristelevät silmiään auringonvalon osuessa alttaritaulun takaa.

Ehkä emme tule ajatelleeksi, miksi kirkko on rakennettu juuri näin päin. Aikoinaan rakentamissuunta on kuitenkin ajateltu hyvinkin tarkkaan, sillä aurinko nousee idästä ja sen ajatellaan olevan Jumalan valon suunta.

Me tulemme vastaavasti kirkkoon tämän maailman suunnasta.

 

Kotikirkoissamme on vähemmän symboliikkaa kuin monissa keskiaikaisissa kirkoissa.

Kynttilöitä löytyy kuitenkin varmasti jokaisesta kirkosta. Kynttilöiden ajatellaan olevan rukouksia. Niiden liekki tuo valoa pimeyteen. Sitä valoa tarvitsemme voittaaksemme synkkyytemme ja pelkomme.

 

Nyt toisena adventtisunnuntaina sytytämme toisen adventtikynttilän symboloimaan rauhaa.

Alttariliinan violetti väri puolestaan on odotuksen väri. Odotamme joulua, rauhan ja rauhoittumisen aikaa.

 

Tänä vuonna itsenäisyyspäivä ajoittuu samalle päivälle toisen adventtisunnuntain kanssa. Perinteisesti olen levittänyt Someron kirkon alttarikaiteelle Outi Laurisen v. 1988 seurakunnalle luovuttaman virkatun valkoisen pitsiliinan. Valkoista väriä pidetään kiitoksen ja ilon värinä. Virren 581 sanoin: Kiitos; Jumalamme, kun annoit kauniin maan…

 

”Minussa on pimeyttä,

mutta sinun kanssasi olen täynnä valoa.

Olen yksin, mutta sinä et minua jätä.

Sydämeni on arka, mutta sinä et minua jätä.

Olen levoton, mutta sinun kanssasi minulla on rauha.

Minussa on katkeruutta, mutta sinun kanssasi saan uutta kärsivällisyyttä.

Sinun tiesi käyvät yli ymmärryksen, mutta sinä tunnet minun tieni.”

D.Bonhoeffer

 

Hyvää itsenäisyyspäivää, rauhallista joulun odotusta.

 

Jaana Frankberg
suntio

Someron srk