Usko riittää.

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Pääsiäisaamuna kodissamme on ihana aamupala. Keittiön pöytää koristavat keltaiset narsissit ja ruusut, sekä hennosti vihertävät koivunoksat. Pääsiäisruohoissa astelevat tiput ja puput. Keltaiset ja vihreät astiat odottavat jokaisen paikalla ja kaikkialta löytyy pääsiäismunia. Kaiken tämän kauniin ja aurinkoisen kattauksen keskellä loistaa paljon kynttilöitä. Kun astut aamulla keittiöön, olet keskellä pääsiäistä. ”Nyt se suuri päivä koitti”

Voi miten riemullista on olla mukana lasten ilossa ja aikuisten naurussa, kun perinteet toistuvat ja tutut yllätykset odottavat. Meidän perheessämme kaikki tietävät, että pääsiäisaamuna keittiössä odottaa ilo, valo ja yllätys.

Entä jos valosta ei voi varmuudella tietää? Entä jos on kuljettava pimeässä ja vain uskottava siihen, että valo odottaa?

Matka valoon ei onnistu oikaisemalla. Hiljainen viikko vie meidät matkalle, jossa sävyt ovat tummat ja kohtaamiset syviä. Jeesus hyvästelee opetuslapset viimeisellä yhteisellä aterialla. Yksi toisensa jälkeen ihmiset katoavat Jeesuksen läheltä. Getsemanen puutarhassa yksin rukoileva Jeesus palelee hylättynä. Suurempaa yksinäisyyttä ei ole kuin se, että Jeesus luulee Jumalankin hylänneen hänet. Ja lopulta, kuin ohi kaiken inhimillisen, Jeesus kuolee yksin ristillä.

Olen kulkenut läpi oman Hiljaisen viikkoni. Sillä matkalla silitin hiljaa ja siunasin. Pidin lujasti kädestä, saatoin niin pitkälle kuin se oli mahdollista. Sillä matkalla hyvästelin tärkeän ihmisen, luovuin hänestä ja suostuin siihen kipeyteen, neuvottomuuteen ja epätietoisuuteen, mikä meille oli varattu. On erilaista kulkea tummien sävyjen keskellä, kun valoa ei voi nähdä, eikä sen olemassa oloa voi tietää. Pitää vain uskoa, että se jossain odottaa.

Sillä matkalla lauloin hiljaa. Tuttuja ja turvallisia lauluja. lapsuudesta asti sieluuni piirrettyjä.  Kuitenkin yksi, se joka minulle tänä vuonna kertoo eniten pääsiäisestä, oli uusi:

”Kun ilta hiipii mailleen ja unen aika on, laulan sulle laulun kauneimman.
Anna unen tulla ja kun avaat silmäs, siel on kirkas aamu, siel on kesä aina.

On leikit loppuneet ja uudet odottaa, hetki vain, me kohta moikataan” (J.Tapio)

Tässä se on. Olennainen pääsiäisestä. Tummista sävyistä matka kohti kirkkautta ja vapautta. Minä en voi tietää, että kuoleman jälkeen on elämä. Minä en voi tietää, että pimeän pitkäperjantain jälkeen on pääsiäisaamun iloja valo. Minä voin vain uskoa, että näin on.

Pelätä ei tarvitse, usko riittää.

Sen minä sen sijaan tiedän, että pääsiäisaamuna keittiössämme odottavat ilo, valo,  yllätykset ja riemu. Olen varma siitä, että tänä pääsiäisenä sytytämme sinne vielä uuden, muita kirkkaamman kynttilän ja yhdessä olemme keskellä pääsiäistä,

 

Kirsi Härme