Jaana Frankberg

Askeleet

Someron kirkon keskikäytävällä imuri”Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä tahdon toivoa; Olen kahden maan kansalainen.” (Virren 924 kertosäe).

SYMBOLIIKKAA

Etupenkeissä istujat siristelevät silmiään auringonvalon osuessa alttaritaulun takaa.

Ehkä emme tule ajatelleeksi, miksi kirkko on rakennettu juuri näin päin. Aikoinaan rakentamissuunta on kuitenkin ajateltu hyvinkin tarkkaan, sillä aurinko nousee idästä ja sen ajatellaan olevan Jumalan valon suunta.

Me tulemme vastaavasti kirkkoon tämän maailman suunnasta.

 

Kotikirkoissamme on vähemmän symboliikkaa kuin monissa keskiaikaisissa kirkoissa.

PÄÄPALKINTONA PAPILJOTIT

Tulevan sunnuntain aiheena on Jumalan huolenpito. Matteuksen evankeliumissa Jeesus vertaa meitä ihmisiä kedon kukkasiin ja taivaan lintuihin. ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon. Silti teidän taivaallinen isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?”

Eiväthän nuo toukomettiset ja öttimöttiäiset tosiaan näytä sillä tavalla murehtivan, kuin me ihmiset helposti teemme.