IItaisin juuri ennen nukkumaanmenoa joku laittaa kädet ristiin ja lausuu lapsuudesta tutun iltarukouksen. Toinen laulaa lapselleen iltalaulun ja rauhoittuu samalla itsekin.
Yksi juoksee poluilla metsässä ja istuu kivelle. Hän hengittää syvään sisälleen metsän tuoksua ja tuntee rauhaa. Jokaisella on omat tapansa rukoilla.
Muutama vuosi sitten seurakunnan päiväkerhossa valmistauduttiin jouluun. Askartelimme lasten kanssa enkeleitä, joille liimasimme valkoiset askarteluhöyhenet siiviksi. Kevyitä, valkoisia höyheniä lenteli askartelutouhuissa ympäri kerhohuonetta. Niitä etsittiin mattojen ja pöytien alta, kerhotossuista, jokaisen sylistä ja milloin mistäkin. Meitä hymyilytti kovin liikkuvaiset ja kevyet höyhenet. Saimme kuitenkin jokaiselle lapsen tekemälle enkelille omat höyhensiivet.
Ensin valaisee kastekynttilä, jonka liekki lepattaa kastemaljan vieressä. Se kertoo taivaallisesta valosta. Pieni vauva nukkuu levollisena aikuisen käsivarsilla. Se on suuri päivä pienelle ja isommalle.
Vuosittain pienelle sytytetään syntymäpäiväkynttilät kakun päälle. Kasvaessaan hän oppii puhaltamaan kynttilät ja laskemaan niiden määrän. Hymy tarttuu juhlapäivinä herkästi jokaiselle. Pieni nauttii, kun saa olla juhlan keskipiste, synttärisankari. Hän oppii odottamaan juhlapäiviään. Kysyy innokkaana: ”Joko sytytetään kynttilät?”
Ajatteletko sinä, että elämäsi tapahtuu sitten kun? Sitten kun on viikonloppu, sitten kun näytät siltä kuin haluat tai sitten kun tapahtuu jokin asia, jota toivot.
Sitten vasta olet perillä, sitten kun.
Maailman parhain lahja olisi sellainen, joka tulisi pyytämättä ja yllättäen. Sitä ei osaisi odottaa ja siksi siitä ilahtuisi niin kovin.
Maailman parhain lahja tulisi tarpeeseen. Tuntuisi kuin antaja tietäisi täsmälleen mitä saaja tarvitsisi. Lahja ei jäisi kaapin nurkkaan keräämään pölyä, vaan sille löytyisi käyttöä joka päivä
Maailman parhain lahja olisi sellainen, ettei sitä kukaan voisi koskaan ottaa pois. Se ei hajoaisi, eikä menisi rikki. Se ei kuluisi käytössä puhki, eikä sitä tarvitsisi koskaan parsia. Se olisi aina olemassa ja saatavilla.
Suuremman saavutettavissa
En osaa sanoa tarkkaa aikaa, milloin ensimmäistä kertaa siihen havahduin. En tiedä oliko se silloin, kun kohtasin lapsen, joka ei osannut kääntää kirjan sivua. Vai oliko se silloin, kun ystäväni oli kanssani kahvilla, mutta ei kuunnellut minua. Vai oliko se silloin, kun näin aikuisen, joka ei katsonutkaan autoja suojatietä ylittäessään.