Anu Lankinen

Väärässä työssä

Auto ajaa kuulaassa syysillassa, kevyt usva nousee alavilla mailla mutta illan hämäryys verhoaa matkalaiset siniseen hetkeen. Upeaääninen nainen laulaa tummalla soinnilla P. Mustapään runoa tunteella, jossa kuulijan jokainen selkänikamakin ymmärtää surumielisyyden ja tunnelatauksen. Eikä mene kuin hetki kun tummanpuhuvien, kaiken nähneiden seinien varjossa, lämpimän huoneen valossa istuu pariskunta sairaalavuoteella ja toinen kertoo suuremmasta surustaan, jossa työn taakse on jäänyt se ihmisen tärkein suhde.

Musta puku, kiitos

Ruskeaa, valkoista, tumman sinistä, vaaleaa ja mustaa, mausteena punaista ja kimalletta oli sakasti täynnä kun nuoret kokoontuivat ennen konfirmaatiotaan. Kukkaa, raitaa, palloa, yksiväristä, lintuja ja läikkiä, herkän hentoa, tumman tyylikästä ja voimakkaan värikästä oli juhlaväen vaatetus alkusyksyn kauniina juhlapäivänä. Mustaa ja valkoista, valkoista ja mustaa, harmaata ja kukkia, siinä se värien kirjo kun pitkän ja vaiherikkaan elämän elänyttä saatetaan viimeiselle matkalle.

Tyhjä omenapuu

Omenoiden satokausi on parhaimmillaan käsillä, suussa maistuu omenapaistos ja nenässä tuoksuu omenahillo. Ohikulkiessa omenapuusta tai sen alta voi napata pikaisen herkun matkaan, toiseen suuntaan mennessä punakylkistä ja takaisin tullessa voi mutustella keltaista omenaa.

Vaan omenapuu on omenoista tyhjä. Niin on viereinenkin puu ja kaikki pihan muutkin omenapuut, niin isot, vanhat ja käppyräiset kuin nuoret, notkeat ja rehevätkin. Ei herkun herkkua, ei pahentuneita pois vietäväksi mutta ei myöskään hyviä säilöttäviksi.

Teippaa kasaan

Kesäteatterinäytelmässä laulettiin ”Teippaa mut kasaan”, vaan milläköhän se tehdään? Miten toisen ihmisen voi korjata teippaamalla kasaan?

Askarteluteipillä voisi liimata värikkäitä papereita päällekkäin, rakentaa rypistyneistä palasista iloisen ja värikkään ulkomuodon.

Pakkausteipillä tulisi ainakin pitävä paketti, läpinäkyvyyttä tai sopivasti peittävyyttä häivyttämään elämän kolhuja. Pitämään kasassa kun elämän myrskyt repisi eri suuntiin.

Tuhkatkin pesästä

Mies mustissa vaatteissaan seisoo ovella, ”On tullut sen aika” se sanoo ja kantaa ison imurin tupaan. Nuohooja tekee jokavuotisen työnsä ja puhdistaa tulisijahormit.

Käsillä on myös aika kun laskiainen on liukkaasti lasketeltu ja tuhkakeskiviikon kautta on siirrytty paaston aikaan. Tuhkakeskiviikossa on ollut tapana sirotella tuhkaa pään päälle vertauskuvana katumiselle ja pyynnölle saada synnit anteeksi. On myös pyydetty voimaa, jotta voisi antaa anteeksi lähimmäisilleen.

Tuhkatkin pesästä

Mies mustissa vaatteissaan seisoo ovella, ”On tullut sen aika” se sanoo ja kantaa ison imurin tupaan. Nuohooja tekee jokavuotisen työnsä ja puhdistaa tulisijahormit.

Käsillä on myös aika kun laskiainen on liukkaasti lasketeltu ja tuhkakeskiviikon kautta on siirrytty paaston aikaan. Tuhkakeskiviikossa on ollut tapana sirotella tuhkaa pään päälle vertauskuvana katumiselle ja pyynnölle saada synnit anteeksi. On myös pyydetty voimaa, jotta voisi antaa anteeksi lähimmäisilleen.