Inka Auranen

Jatkuvaa muutosta

Syksyä pidetään usein muutoksen ja uusien alkujen aikana. Muutos voi olla jännittävää, jopa
pelottavaa, mutta niin kaikki uudet asiat usein ovat. On jännittävää aloittaa uudessa
koulussa, uudessa työtehtävässä tai vaikkapa uudessa harrastuksessa. Hetken tässä
uudessa tilanteessa oltuaan jännitys kuitenkin yleensä hellittää - ainakin siihen saakka
kunnes elämä tuo taas mukanaan jotain uutta ja yllättävää.

Rauhoittumisen hetki

Rippileiri hiljenee. Lippu on laskettu leiripäivän päättymisen merkiksi, ja iltatoimet on

kutakuinkin hoidettu. Leiriläiset valuvat sisään päärakennuksen luokkatilaan ja

asettuvat harmaille patjoille. Kynttilät palavat lattialla puisessa ristissä valaisten

kahden lattialla makaavan isosen kasvot. On hiljentymisen ja rauhoittumisen aika.

Tämä hetki on aina ollut yksi suosikeistani pitkissä leiripäivissä. Vaikka suurinta osaa

porukasta vaivaa valtava väsymys aktiivisen päivän jälkeen, voi tähän hetkeen tulla

Tulevaisuus

Viime aikoina päässäni on pyörinyt paljon ajatuksia koskien tulevaisuutta: Mitä tahdon tehdä,

kun lukio loppuu? Saanko opiskelupaikkaa? Entä työpaikkaa? Mikä minusta oikein tulee

isona? Vai tuleeko minusta yhtään mitään?

Usein sitä pohtiikin juuri tulevaisuutta - stressaa ja ahdistuu, kun ei tiedä, mitä tulee

tapahtumaan. Varsinkin nykypäivänä, kun eletään hyvin suorituskeskeistä elämää, voi olla

ajoittain vaikeaa elää hetkessä. Meitä työnnetään kohti opiskelua ja työelämää, jatkuvaa

Kiireen keskellä

Ilta-auringon viimeiset säteet heijastuvat huoneen seinään. Menen katsomaan ulos

ikkunasta ja katson luonnon minulle heijastamaa oranssia värikylpyä. Jään tuijottamaan

näkyä pystymättä irrottamaan katsettani. Tässä, juuri tässä, minun on hyvä olla eikä mikään

huoli paina harteitani.

Hektisessä, työn, koulun ja perhe-elämän täyttämässä arjessa voi olla usein vaikea

hengähtää, olla huoletta. Aivot käyvät ylikierroksilla vielä peiton alle päästyä ja seuraavan