Anna usko elämään

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Istun joen rannassa katsellen virtauksen kulkua, sitä ei huomaa eikä kuule lainkaan. Mutta kun menen uimaan jokeen, virtaus voi temmata minut mukaansa, siksi ymmärrän pysyä rannan tuntumassa. Jokea onkin mukavampaa seurata rannalta käsin. Kuljen joen vartta koskille. Siellä kuuluu koskien kuohunta voimakkaana. Se tulee tajuntaani rauhoittavana, vaikkavirta on hyvin voimakas. Tuntuu että itsekin olisin osallinen tuosta liikkeestä. Väkisinkin mieleen tulee laulu: ”tulkoon hiljaa tai virran lailla, tarvitsen voimaasi Jumalani.” Lehtimajajuhlilla Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat.”

Emme voi omasta voimastamme uskoa, mutta Jeesus Kristus herättää meissä uskon. Sisällämme on jokapäiväinen kamppailu uskon ja epäuskon välillä. Olemme samaan aikaan sekä syntisiä että Jumalalle kelpaavia Kristuksen tähden. Eräs Raamatun henkilö aikoinaan tunnusti oman uskonsa näillä sanoilla: ”Herra, minä uskon, auta minun epäuskoani.” Tässä tietoisuudessa usko on pohjimmiltaan rehellisyyttä, olemista, avoimuutta, vastaan ottamista, suostumista kannateltavaksi kuin myös luottamusta. Meistä itsestämme ei kaikki olekaan kiinni. Uskosta kumpuavat tekomme itävät meissä huomaamattamme. Opetuslapsillakin usko syntyi heidän inhimillisistä puutteistaan huolimatta.

Pyhän aihe on usko ja epäusko. Vietämme myös valtakunnallista vanhusten viikkoa, jonka aiheena on luonto antaa voimaa. Me kaipaamme kellumista Jumalan armossa ja rakkaudessa, päästää irti kaikesta. Pian syksyn lehdetkin lähtevät tuulen mukana ja tanssivat ilmassa.  Luonto ikään kuin kutsuu meitä nollaamaan kaiken turhan. Pysähtyessämme löydämme yksinkertaiset asiat, yhteyden ylöspäin, sydämellä ajattelemisen, ei pelkästään järjellä. Milloin me olemme kokeneet armon välähdyksiä? Sitä että heikkouden tunteisiimme syntyy usko. Kristus on vierellämme tai katsoessamme luonnossa kaunista maisemaa, ymmärrämme että kauneimmatkin elämykset annetaan. Kaikki on lahjaa. Usko on lahjaa. Saamme tänäänkin laskea taakkamme, koska Kristus on jo ne kantanut. Siksi kuormamme on kevyt.

Hädässämme rohkenemme painautua armosi turviin ja pyytää hoitoasi. Anna meille aikaa kuunnella, mihin sinä meitä kutsut. Anna rohkeutta seurata Sinua, uskallusta lähteä uuteen ja tuntemattomaan. Anna meidän pysyä vähemmän katkerana, jotta kykenemme auttamaan. pysymään ylpeyttä vailla, että kykenemme ottamaan vastaan ja jakamaan taakat niin että olisi helpompi kulkea.

Karmeliitta isä Wilfrid Stinisen on sanonut: ”Ei ihmistä lähetetä sen tähden, että hän pystyy johonkin, vaan hän pystyy johonkin sen tähden, että hänet on lähetetty.”

Liisi Kärkkäinen

Salon seurakunnan kappalainen