Olen lainannut kirjastostamme läjittäin kirjoja, jotka liittyvät pyhiinvaellukseen. Olen lukenut tämän päivän aikuisista, jotka harrastavat pyhiinvaellusta, ja miten he näkevät koko elämän matkana kohti pyhää, itsensä ja Jumalan etsimisenä. Parhaillaan luen Anna-Maija Raittilan matkaa lestadiolaiskodista Taize-yhteisöön.
Joku tuossa matkalla olemisessa ja siihen yhdistyvässä pyhässä kiinnostaa myös minua. Tiedän, että Someron läpi kulkee ikivanha pyhiinvaellusreitti: Jaakontie, joka lähtee Rengosta ja jatkuu Turun kautta aina Espanjan Santiago de Compostelaan. Haluaisin tutustua Jaakontien historiaan, ymmärtää jotain sen merkityksestä Somerolla, ja selvittää, olisiko sillä reitillä jotain annettavaa vielä tänä päivänä meille.
Kun joku asia hyvällä tavalla vetää puoleensa, sitä kohti on yleensä viisasta mennä. Näen siinä johdatusta, sellaista Korkeimman käsikirjoitusta, jota seuraamalla elämään tulee jotain hyvää. Ehkä pyhiinvaeltajaksi ei voi tulla pelkästään lukemalla kirjoja pyhiinvaelluksesta. Sain nimittäin maaliskuun puolivälissä Paimionjoki-yhdistykseltä pyynnön, että seurakunta lähtisi mukaan järjestämään melontaretkeä Somerniemen kirkolta Someron kirkolle. Nyt opettelen melomaan, että voisin olla mukana järjestämässä pientä pyhiinvaellusta kirkolta kirkolle. Opetteluun on vajaa kuukausi aikaa, sillä tämä seikkailu olisi tarkoitus kokea juhannusviikon keskiviikkona. Ehkä rohkenet tulla kanssani pienelle pyhiinvaellukselle?
Lilli-Irmeli Hintsa
pappi