Enkelit

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Perhekerhon aarrearkusta pilkistää jotain valkoista, kiiltävää ja kaunista. Se vaikuttaa arvokkaalta silkkikankaalta.

Kun avaan kannen, lasten seuratessa tarkkaavaisina vieressäni, sieltä lennähtää valkoinen höyhen. Kevyt, kuin aavistus. Höyhen laskeutuu kaikkein pienimmän kerholaisen viereen ja unohtuu siihen, kun nopeat sormet ovat jo ihmettelemässä, että enkelinmekkoko sieltä löytyy vai mikä.

Tänään jutellaan enkeleistä. Jouluenkelin muistavat kaikki. Sen, joka rauhoitteli paimenia, ettei tarvitse säikähtää, Jeesus on syntynyt ja ilosanomaa tässä ollaan kertomassa. Ja aikuisetkin muistavat sen taulun, missä suurisiipinen enkeli on lasten vieressä ja turvaa heidän kulkuaan rikkinäistä siltaa pitkin. Mutta että tänäänkin, Someron savimailla kulkisi enkeleitä, Luojansa tehtävää toteuttamassa ja meitä varjelemassa. Se onkin jo ihan toinen kysymys.

Enkelin tehtävä on olla Jumalan asialla, hyvän viestin tuojana. Eikö siis Jumala antaisi meille kaikille enkelin tehtäviä. Juha Tapion laulu ”Enkelit”, maalaa eteemme kuvan niistä ihmisistä, jotka tekevät todeksi juuri tätä.

Perhekerhon eläväinen joukko pysähtyy ja hiljenee kuuntelemaan laulua, minkä sanoma kuvitetaan seinälle. Pienimmätkin pysähtyvät katsomaan miten hoitaja kampaa kuvassa harmaapäisen vanhuksen hiuksia: ” Ne laulaa hiljaa, kun kampaa hiukset, lapseksi tulleen vanhuksen”,

Laulu jatkuu. Kuvassa on kaupan kassalla nainen työssään. ”ne katsoo silmiin, toivoo, hyvää päivän jatkoo ” Jokainen meistä on kuullut saman toivotuksen, kun olet maksanut ostoksesi. Ehkä sittenkin enkelin tehtävissä hekin. Eivät ne näytä enkeleiltä nämä hyväntekijät, mutta jotain pyhää heissä on, sen aistii lapsikin.

Ensi sunnuntaina on lasten ja enkelien päivä, Mikkelinpäivä. Luota siihen, että enkelit ovat totta tänäänkin. Ei Jumala lähetä joka vuosi yhtä jouluenkeliä elämäämme, vaan arjen enkeleitä kertomaan hyvyydestä ja rakkaudesta. Jos enkelinmekko ei olekaan hohtavan valkoinen, vaan enemminkin harmaan hupparin kaltainen, enkelin töissä sitä ollaan silti. Ja jos jossain leijailee unohtunut, kevyt höyhen, se on lähtöisin perhekerhon aarrearkusta, enkelimekon poimuista.