Ensimmäisen joulun jälkeen maailma ei ole enää sama kuin ennen. Samoin kuin luomisen aamuna, myös Kristuksen syntymän hetkellä maailman pimeyteen syttyi valo, joka on voimakkaampi kuin kaikki maailman pahuus. Tämä valo on meidän kyvyistämme ja saavutuksistamme riippumatonta. Se on annettua ja kestävää valoa. Keskellä tätä järjetöntä maailmaa vaikuttaa yhä Jumalan valtakunta. Salattuna, mutta kuitenkin todellisena.
Jouluevankeliumi on suuri kertomus rakkaudesta, antamisesta ja lahjoittamisesta. Se on kertomus siitä, kuinka Jumala rakkaudessaan antaa itsensä meidän maailmaamme voidakseen pelastaa sen. Jumala itse jakaa elämän meidän kanssamme tulemalla ihmiseksi. Me voimme jatkaa tätä joulun ihmettä jakamalla elämämme toistemme kanssa.
Pienet lapset opettavat meille aikuisille sitä, kuinka paljon iloa antaminen voi tuottaa. Se että voi antaa toiselle hyvän olon tai olla auttamassa pientä ihmistä oppimaan uusia asioita, antaa itsellekin suurimman ilon. Uskon että kukaan, joka rakastaa lapsiaan, ei vain säälistä vastaa lapsensa tarpeisiin, vaan oppii myös lahjoittamaan ja antamaan. Olkoon antaminen sitten pienen joululahjan antamista tai kokonaisten kansakuntien tahtoa auttaa. Joulun salaisuus onkin paljon siinä ilossa, joka syntyy antamisesta.
Jaakko Knuutila
kirkkoherra