Kesä yhdessä

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Kesä yhdessä

Palaan syksyn viiletessä kuluneen kesän hetkiin leireillä Siikjärvellä. Mitä ennen niitä oli koettu, oli erilaista ja tietyllä tapaa kaukana normaalista. Kuitenkin se, miten ripareilla järjestettiin ennakkotapaamisia, sujui kaikilta lähes luonnostaan. Onhan tässä jo jouduttu sietämään erilaisia muutoksia ja tekemään varasuunnitelmalle varasuunnitelmaa. Kuitenkin kesän alkaessa oli luottavainen olo, että siellä se palkinto eli leirit odottavat. Hartaasti toiveena oli, että edes leirit saisi pitää, kuten ennenkin. Saataisiin uusia muistoja, iloisia hetkiä ja oppia yhdessä Jumalasta.

Kyllähän näitä hetkiä riitti! Leirien alkaessa itsessäni jonkinlainen jännitys ja odotus ryöpsähtivät! Saman näki myös leiriläisistä. Mitään vastaavaa ei oltu päästy kokemaan pitkään aikaan! Omassa leirikuplassa saimme hetkeksi jättää muut maailman huolet ja keskittyä toisiimme ja Jumalaan. Itsessäni huomasin, että halusin vain pitää hauskaa ja heittäytyä tunnelman vietäväksi enemmän. Eihän näin isolla porukalla olla oltu koolla pitkään aikaa. Siinä meinasi välillä tietyt rutiinit ja vastuutkin jäädä unholaan. Myös nuoret uskalsivat heittäytyä rohkeasti mukaan kaikenlaisiin hulluihinkin juttuihin ja keksiväthän he myös kaikenlaisia levottomuuksia myös itse. Kaikki tämä kuitenkin mielestäni liittyi patoutuneen jännityksen ja odotuksen purkautumiseen.

Kaikin puolin mennyt kesä oli epävarmuus tekijöineen onnistunut ja voin olla ylpeä leiriläisistä, isosista ja myös meistä vetäjistä. Tämän tunteen takia leireistä nautin. Syksyn pimenevissä illoissakin hiljennyn ja muistelen lämmöllä spontaania koko leirin letkajenkkaa leirikeskuksen pihalla ja kiitän Jumalaa.

 

Nuorisotyönohjaaja

Lauri Marjamaa