Koska olet viimeksi antanut kiitoksen jollekin? En nyt tarkoita puoli huolimattomasti sanottua kiitos tai kiitti, kun joku on vaikka ojentanut sinulle jotain, vaan ihan täydestä sydämestä kiittänyt jotain, kun hän on vaikka auttanut sinua tai ollut vain läsnä. Koska sinua on kiitetty? Onko se saanut mielesi iloiseksi?
Ensi sunnuntain kirkkovuoden aiheena on kiitollisuus. Itse huomaan, että sitä tulee aina välillä niin murehdittua ja oltua huolissaan niin monesta asiasta ja läheisistä, että unohtaa olla kiitollinen kaikesta siitä mitä on. Kiitollinen läheisistä ihmisistä, kiitollinen katosta pään päällä, kiitollinen ruoasta, kiitollinen kauniista luonnosta, kiitollinen rauhasta Suomessa, kiitollinen elämästä, kiitollinen kaikesta siitä, minkä ottaa itsestään selvyytenä. Ja sen myötä välillä unohdan antaa kiitoksen sanat vaikkapa lähimmäisilleni. Enkä myöskään aina huomaa kiittää Luojaa kaikesta siitä hyvästä, mitä olen saanut, mitä olen kokenut, kaikesta siitä avusta, mitä olen saanut, Jumalan läsnäolosta kaiken keskellä.
Huolien keskellä, murheen aikana tai vaikeassa elämän tilanteessa voi olla vaikeaa kokea kiitollisuutta. Ensi sunnuntain kirkkovuoden psalmissa 136 sanotaan: ”Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.” Raamatussa monessa psalmissa on luettavissa ihmisen tuskaa ja ahdistusta hädän hetkellä. Niissä sanotaan suoraan Jumalalle se, miltä tuntuu, mutta lopussa on kiitos siitä, että on tullut kuulluksi. Jumala on vastannut. Niin myös tuossa ensi sunnuntain psalmissa. Ehkäpä psalmin kirjoittaja on kokenut, että ne vaikeudet, mitä on ollut elämäntiellä ovat väistyneet ja niistä on vapauduttu. Kenties katkeruuden tilalle on tullut ilo ja vapaus. Tai ehkä kaiken keskellä hän on nostanut katseensa kohti Luojaansa, ja huomannut, mitä kaikkea tämä on hänelle suonutkaan: sinitaivaan kauneuden, maan vetten päälle, auringon hallitsemaan päivää, kuun ja tähdet hallitsemaan yötä, antanut ravinnon kaikille luoduille. Ja kaiken keskellä psalmin kirjoittaja on muistanut, että Herran armo kestää iäti.
Vaikka en muistaisikaan kiittää Jumalaa niin usein kuin toivoisin, niin se ei poista Hänen armoaan, Hänen rakkauttaan meitä hyvin inhimillisiä ihmisiä kohtaan. Ei elettäessä onnen ja ilon aikaa, eikä vaikeuksien, murheen tai huolien alla eläviltä. Jumalan armo ulottuu näihinkin elämäntilanteisiin ja Hänen armonsa, rakkautensa kestää. Psalmin loppusanoin: ”Kiittäkää taivaan Jumalaa! Iäti kestää hänen armonsa! ” Kiitos Jumala armostasi, rakkaudestasi.
Sari Lahdenranta va. kappalainen Someron srk