Pariisin olympialaiset ovat juuri päättyneet. Seurasin joitain lajeja omalta kotisohvaltani kuten varmasti moni muukin suomalainen. Jännitin, miten suomalaiset urheilijat pärjäisivät näissä kisoissa. Myös sellaisia lajeja tuli seurattua, joissa ei varsinaista suomalaisedustusta ollut. Yksi tällainen vaikuttava laji oli telinevoimistelu. Siinä on suomalaisetkin menestyneet taannoin merkittävissä määrin. Urheilijoiden kehonhallinta muun muassa nojapuilla, puomilla, rekissä ja permannolla olivat hämmästyttävää seurattavaa. Epäonnea ja putoamisiakin nähtiin, aivan loppukilpailuun selvinneiltä maailman huipuiltakin. Moni oli myös loukkaantumisten vuoksi sivussa juuri näistä kilpailuista.
Kisoja seuratessani kiinnitin huomiota urheilijoiden uskosta kertoviin kristillisiin symboleihin sekä erilaisiin rituaaleihin ennen omaa kilpasuoritusta. Osalla oli ristikaulakoruja, uskoon liittyviä tatuointeja ja siunaavia tai rukouksesta kertovia eleitä. Juoksijoissa oli heitä, jotka ennen lähtöä koskettivat ristikoruaan ja kohottivat hetkeksi katseensa ylös. Osa rukoili pienen rukouksen silmät kiinni suu äänettömästi liikkuen. Joku teki ristinmerkin omaan vartaloonsa eli siunasi näin ajatuksensa, sydämensä ja molempien kättensä teot.
Kenties nämä näkyvät uskon merkit tai rituaalit toivat kilpailusuoritukseen kaivattua ja tarpeellista rauhaa ja levollisuutta. Niiden avulla urheilija saattoi jättää tulevan suorituksensa Jumalan käsiin. Ehkä urheilija ajatteli: ”Minä teen oman parhaani, mutta siunaa sinä Jumala minun tuleva juoksuni/heittoni/voimistelusuoritukseni”. Siunaaminen tarkoittaa hyvän toivomista. Sitä uskon urheilijoiden toivoneen sekä omalle kohdalleen että kilpatovereilleen. Näin urheilijoiden paremmuuden ratkaisisi rehti kilpailu ja kunkin osaaminen, kunto ja voimat eikä niinkään kohdattu epäonni tai epäonnistuminen. Siunausta eli kaikkea hyvää myös sinun syksyn toimiisi!
Marika Viljamaa
Seurakuntapastori, Someron srk