Tässä eräänä iltana olin ajamassa kotiin, kun minut yllätti lumimyräkkä. Lunta tuli niin paljon, että koko maa oli pian valkeana ja kohta ei enää erottanut missä tie kulki ja missä oli oja. Eteensä ei paljoa lumimyräkältä nähnyt. Vauhti hiipui minimiin ja alkoi jo huolettaa, että miten tässä käy, olenko kohta pois tieltä, ja olenko lainkaan omalla kaistalla. Onneksi muistin, missä oli lähin bussipysäkki, sillä ei sitä siitä valkean lumisumun keskeltä olisi välttämättä erottanut. Pysäytin auton bussipysäkille ja mietin, että mitäs nyt. Siihenkään ei voinut jäädä, ties vaikka lumimyräkkä venyisi yöhön, mutta ajo eteenpäin tuntui turvattomalta. Lähetin äkkipyynnön taivaisiin ja rukoilin: ” Oi, Jeesus auta nyt. Nyt tarvitsisin taas apua. Pitäisi jatkaa matkaa ja päästä kotiin turvallisesti vaarantamatta muita tiellä kulkijoita tai itseäni. Jeesus auta nyt minua.”
Vähän aikaa bussipysäkillä oltuani, huomasin ison rekan tulevan ja ohittavan minut. Hurraa, äkkiä nyt tuon rekan perään. Sen valoista näen, missä tie oikein kulkee. Se oli iso rekka, jossa eivät vain palaneet takavalot, vaan koko peräkontin ympäri kulkivat valot, joten saattoi hyvin nähdä sankan lumisateenkin läpi, missä se meni, ja saattoi turvallisesti seurata sitä. Onneksi se kulki koko kotimatkani minun edelläni ja näin pääsin turvallisesti kotiin. Mietin mielessäni miten Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoi itsestään:” Minä olen maailman valo. Se joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo:” Jeesuksen seurassa on turvallista vaeltaa aina taivaan kotiin saakka.
Sari Lahdenranta
Pappi, Someron seurakunta