Minä uskon Joulupukkiin, koska minulle kerrottiin jo lapsena hänen olevan totta. Uskon ihan varmuuden vuoksi.
Uskon onnellisiin loppuihin, koska toivon sitä ja niin on helpompaa.
Uskon rakkaan lemmikkini ystävän huostaan, kun olen poissa. Uskon, koska luotan häneen.
Uskon hyvän lopulta voittavan, koska sen on pakko, koska muuten en kestäisi.
Uskon, että asioilla on tapana järjestyä, koska niin on aina lopulta käynyt. Uskon myös, että ei ole sattumaa, että kaikkea ohjaa jokin suurempi voima.
Usko vahvistaa, sanotaan. Ainakin se auttaa kestämään pahoja päiviä ja epäoikeudenmukaisuutta. Toivon, että sokea luottamus siihen, että kaikki kuitenkin lopulta järjestyy, ei estä ihmisiä toimimasta oikein, pyrkimään itse ajatuksissaan ja teoissaan hyvään.
Sanotaan myös, että usko siirtää vuoria. Jos tarpeeksi voimakkaasti uskoo siihen, mitä tekee, ohjaa se kaikkea tekemistä kohti edessä häämöttävää päämäärää ja tuo sen askel askeleelta lähemmäs. Jos nyt ihan vuoret eivät siirtyisikään, voi kuitenkin löytää polun niiden yli tai ympäri kohti tavoittetta.
Usko vahvistaa ja suojaa pettymyksiltä. Usko on luottamista ja turvautumista, vaikka kaikkea ei tietäisikään.
Minä uskon Jumalaan, Isään Kaikkivaltiaaseen ja Jeesukseen Kristukseen, hänen Poikaansa.
Minä uskon, koska minulle jo pienenä kerrottiin heistä. Uskon, vaikka en näe. Uskon, koska näen heidän tekojaan. Uskon, koska tunnen sydämessäni sen olevan oikein.
Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia. Aamen.
Taru Välttilä