Nimensä mukainen juhlapäivä…

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Kävelen vesisateessa ja tuuli on mahdoton, mietiskelen itsekseni meidän perheen ensimmäistä isäpäivää. Muistan sen, siitä tulee nyt jo kuluneeksi kuusi vuotta. Muistan myös edelleen mitä olimme laittaneet pakettiin vajaa kolmen kuukauden ikäisen vauvan kanssa, hänhän ne oli tehnyt ja valinnut. Tämä päivä ei ala kuten joka ikinen sunnuntai aamu, vaikka jokaisella perheellä on omat perinteet. Meidän kotonamme on totuttu viemään aamupala sänkyyn tai vähintäänkin pöytään valmiiksi, toisin sanoen tämä on isien hemmottelu päivä. Tämä on muisto, joka on kulkenut mukana jo omasta lapsuudesta, kun hypähdin vanhempieni vesisänkyyn niin että kahvit loiskui pitkin lakanoita. Nyt on minun vuoroni koittaa pitää kahta pientä hätähousua pois makuhuoneen ovelta, jotka palavat halusta viedä itse tehdyt lahjat ja kortit päivänsankarille. Vihdoin on aika ja miten jännittävä onkaan se hetki, kun katsotaan kaikki ”lahjukset”. Meidän perheessämme on rikkaus, kun päivä kulkee pöydästä pöytään. Ensin päivää vietetään oman perheen kesken, jonka jälkeen matka jatkuu mummolaan ja siitä vielä minun isäni eli toisen papan luokse. Päivä, joka on tarkoitettu meidän läheiselle ja rakkaalle ihmiselle, hän saa olla tämän päivän pääosassa, päivä täynnä rakkautta. Jokaisella perheellä on omat rutiinit tämän päivän viettoon, eikä siihen ole oikeaa tapaa. Mutta muistetaan, että jokainen päivä voi olla isänpäivä, emme tarvitse syitä olla meidän rakkaittemme lähellä tai läsnä. Pienikin hetki riittää.

Nyt toivotankin ikimuistoisia hetkiä kaikille isille, papoille ja isopapoille teidän lapsienne kanssa!

Rakas Taivaallinen Isä.
Tänään isänpäivänä kiitämme
isistä ja isoisistä,
jotka olet meille antanut.
Kiitos siitä, millaisia juuri he ovat,
heidän luonteenpiirteistään,
tavoistaan ja lempiasioista.
Kiitos kaikesta siitä, mitä olemme heiltä perineet. Aamen.

Johanna Teräväinen vs. varhaiskasvatuksen ohjaaja
Someron seurakunta