Oodi seurakunnalle

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Tarkistin juuri, että olen ollut Someron seurakunnan jäsen yli 8400 päivää. Minut on vauvana kasteessa otettu Someron seurakunnan jäseneksi  ja olin osa sitä noin 23 vuotta, kunnes uudet puhalsivat minut kaksi viikkoa sitten Jyväskylän suuntaan. Mutta mitä kaikkea niihin vuosiin on mahtunutkaan! Haluan nyt kertoa omia kokemuksiani Someron seurakunnasta ja siitä, mitä se on minulle yhteisönä antanut.

 

Ensimmäiset muistoni seurakunnan toiminnasta ovat päiväkerhot. Päiväkerhossa ollaan sen ikäisiä, että suurin osa muistoista on alkanut jo haaleta, mutta pieniä palasia sieltä täältä muistuu sieltäkin. Kasvettuani kouluikäiseksi kävin aktiivisesti erilaisissa koululaiskerhoissa, ja niistä minulle on jäänyt lämpimät muistot.

 

Rippikouluikäisenä aloin osallistumaan yhä aktiivisemmin seurakunnan toimintaan. Toimin kerhonohjaajana ja isosena, avustin ehtoollisen jakamisessa ja olin milloin missäkin tapahtumassa mukana. Lopulta kuitenkin lukio-opiskelu alkoi viedä voiton, ja noin neljän aktiivisen seurakunta-vuoden jälkeen käyntini hiipuivat ja lopulta loppuivat kokonaan. Seurakunnasta saamani yhteisö ei kuitenkaan täysin unohtanut minua, ja kun keväällä 2023 hain töihin seurakunnan leireille ohjaajaksi, otettiin minut avosylin vastaan. Tuntui kuin en olisi koskaan lähtenytkään, ja juttu jatkui siitä mihin se oli neljä vuotta aiemmin jäänyt. Tuntui, kuin kotiin olisi palannut.

 

Nyt uudet tuulet ovat kuljettaneet minut opiskelujen perässä Jyväskylään. Someron seurakunnasta jäi kuitenkin ihanat muistot, ja se on yksi itseeni eniten vaikuttaneista yhteisöistä Somerolla. Mikään oppi ei ole mennyt hukkaan, ja näitä oppeja saan hyödyntää nyt myös opettajankoulutuksessa. Kiitos, Someron seurakunta!

 

Roosa Joosela

opiskelija

Jyväskylän seurakunta