Soi kunniaksi Luojan, nyt virsi kiitoksen,
tuon kaiken hyvän tuojan ja suojan ainaisen.
Hän, Isä, rakkahasti ain vaalii luotujaan,
ja kaiken taitavasti hän ohjaa tuolta taivaastaan.
virsi 462, san. A. W. Koskimies säv. J. Sibelius
Tällä virrellä aloitimme melontaretken, pyhiinvaellusmelonnan Somerniemen kirkolta Someron kirkkorantaan. Mukana oli yhdeksän kanoottia, 18 melojaa. Saimme nauttia lämpimästä ja valoisasta kesäillasta, olihan juuri kesäpäivänseisauksen päivä. Kanoottimme lipuivat pitkin Painionjärven selkää, Palikaistensalmea, Hirsjärveä ja Someronjokea. Kesä parhaimmillaan, kalat molskahtelivat, vesilinnut uivat ja rantasaunat lämpenivät. Ohitimme komeita kartanoita, viihtyisiä saunoja, tyylikkäitä kesäasuntoja ja vihreitä peltoja. Isona porukkana herätimme myös huomiota ja saimme mökkiläisiä laitureille vilkuttelemaan ja huutelemaan kannustuksia.
Vaikka monenlaista matkan aikana juteltiin, niin ehdittiin myös kuunnella, niin toisiamme kuin luontoa.
Kesä on kuin lahja, kaikille yhteinen. On lämpöä, valoa, puutarhan ja metsän satoa. On niin monta hauskaa mahdollisuutta liikkua luonnossa ja retkeillä. Kesä tarjoaa monelle mahdollisuuden levätä ja kerätä voimia.
Siis kiitos, Herra taivaan, kun lahjas meille toit
ja päivän työhön, vaivaan taas puhtaan leivän soit.
Suo, että ilomielin myös jaamme leipämme
ja sydämin ja kielin Sua lakkaamatta kiitämme.
Kiitos kesästä!
Nella-Mari Lindberg
Ps. Toivottavasti kirkkomelonnasta tulee perinne.
