Silloin vaan itkettää
Silloin kaikki voimat ovat kadonneet
Silloin on lähimpänä sisintään
Silloin löytyy pieniä polkuja
Suuret väylät ajavat ohi
Pienet polut johtavat perille
Pieni polku voi olla ohikulkijan hymy, kannustava sana tai muksaus kämmensyrjään.
Rovastikunnallisen lähetysjohtokunnan jäsenenä ovat tietoni lähiseurakunnista kasvaneet.
Forssan seurakunnan motto ”Meitin seurakunta uskoo ja välittää” kuvaa oivaltavasti seurakunnan tehtävää. Jeesus puhui jäsenistä jotka toimivat yhdessä, kuka kätenä, kuka suuna, kuka selkänä.
Menneenä kesänä kuolema kohtasi perhettäni ja sukuani, parin viikon välein saatoimme rakkaitamme hautaan. Vaikka rakkaamme olivatkin kilvoitelleet pitkän elämän, kuolema pysäyttää silti. Pappien tärkeä jäsentehtävä on toimia korvana. Pappien korvat olivat paikalla kun siskon kanssa suolsimme isän muistoja.
Saattoväkeä liikutti Veteraanin iltahuuto ja Narvan marssi, etenkin nuori polvi sai mietittävää ja Karjalan juurihoitoa. Seuraavissa hautajaisissa oli myös kuulolla merkittävä osa. Edesmennyt oli saaristossa syntynyt ja kanttori loihti eteemme Myrskyluodon Maijan sävelmän. Teimme ajatusmatkaa karuun maisemaan ja elämän rajallisuuteen. Kolmansissa hautajaisissa lauloimme elämänmyönteisiä virsiä, kukkivia virsiä joita edesmennyt oli elämänsä aikana laulellut.
Hautaan saattaminen muistuttaa raamatullisen valvomisen tärkeydestä, lyhdyissä öljyä ja valoa.
Anne Kalin, esinesuunnittelija, runoilija, Someron seurakunta