Ihmistä varten on olemassa paras paikka. Paikka, johon jokainen kaipaa. Paikka, jossa saa vain olla ilman vaatimuksia ja velvoitteita. Paikka, josta ei häädetä pois. Se paikka on syli.
Sylipaikkoja on monenlaisia. Ei ole mitenkään harvinaista, että kuljeskellessaan kauniin luonnon keskellä voi kokea tuon saman tunteen. Kasteinen polku metsän siimeksessä, jonka ympärillä puut kaareutuvat suojaavaksi holviksi. Se jos mikä on luonnon tarjoama lumoava sylikokemus.
Entäpä muistot tai unohtumattomat hetket? Eikö se, että voi tavoittaa - elää uudelleen elämän tähtihetkiä, ole mitä suurimmassa määrin syliin pääsemistä. Sieltä voi löytää tunteen siitäkin lapsuuden sylistä, johon ei enää muuten voi turvaan kiivetä.
Tietenkin ensimmäinen mieleen tuleva asia on toisen ihmisen syli: isän, äidin, isovanhemman tai puolison. Paikka, jossa saa tuntea läheisyyttä, turvallisuutta, lohdutusta, rakkautta ja lämpöä. Tuttu ja turvallinen.
Isänpäivä kääntää pakostakin ajatukset siihen, olenko itse pystynyt lapsilleni tarjoamaan sen kaivatun sylin; fyysisesti tai muutoin läsnä ollen. Paljon on varmaan jäänyt toivomisen varaa. Milloin tiellä ovat olleet kiireet, työt tai omat harrastukset. Sitten – kuin hetkessä nuo syliin kaipaajat ovat kasvaneet isoiksi. Enää he eivät könyä polvelle, tai huudahda “kato iskä”. Noita hetkiä ei sopisi elää ohi. Sellaisenaan niitä ei saa takaisin. Onneksi sylin voi tarjota myöhemminkin, vaikka vähän toisessa muodossa. Aikuisillekin lapsille on kotona aina tarjolla pedattu sänky, lämmin takkatuli ja rakkaudella valmistettu ruoka. Syli ei häviä, muuttaa vain vähän muotoaan.
Syli kertoo välittämisestä ja huolenpidosta. Jokainen tarvitsee läheisyyttä ja lämpöä. Siihen ei kukaan ole liian pieni tai liian iso.
Sain alkuviikosta vierailla seurakunnan perhekerhossa. Siellä lattialla vilisti koko joukko taaperoita. Mieltä lämmitti katsoa, miten lapset nopeasti löysivät läheltään tutun ja turvallisen sylin, kun ympärillä tapahtui jotain liian jännittävää.
Perhekerhossa lauloimme myös laulun, joka kertoo maailman parhaimmasta ja avarimmasta sylistä. Jumalan kämmenellä, maailman suurimmassa sylissä on hyvä olla. Sen lämpöön et ole koskaan liian iso tai vanha kapuamaan. Ja jos itse emme jaksa, Isä Jumala nostaa meidät syliinsä. Siihen tuttuun ja turvalliseen.