Sunnuntaina 26.3. kristikunta viettää Marian ilmestyksen päivää. Mielestäni Uuden Testamentin vanhempi, vuoden 1938 käännös kertoo siitä lyyrisemmin ja kauniimmin kuin nykykäännös, jota nimitän tekstiviestiksi. Vanhan käännöksen mukaan enkeli, Jumalan sanansaattaja, sanoi Marialle: ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.”
Tätä ennen Maria kysyy vanhan käännöksen mukaan: ”Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?” Nykykäännös puhuu ”koskemattomuudesta”. Kun olin ortodoksi, minulle opetettiin, että tähdet Jumalanäidin ikonin otsalla ja olkapäissä merkitsevät, että hän oli neitsyt ennen synnytystään, synnyttämisensä aikana ja synnyttämisensä jälkeen.
Nykyään ajattelen, sanoipa mikä kirkko mitä tahansa, että elämän alku on aina pyhää, alkoipa se miten tahansa. Minulle on yhdentekevää, merkitseekö ´neitsyt` nuorta naista vai fysiologisesti neitsyttä. Kipeästi lapsettomuudesta kärsineenä ja monet raskaat, tuloksettomat lapsettomuushoidot läpikäyneenä iloitsen yhdessä Marian kanssa. Hänet valittiin, hän oli armoitettu, ja hänen kauttaan meille avautuu jouluna syntymän ihme ja koko maailman pelastus.
Mutta Marian osa on myös raskas. Hänen ”sydämensä lävitse on miekka käyvä”, ja hän joutuu saattamaan rakkaan pienokaisensa ristille. Pian koittavana pääsiäisenä joudumme kohtaamaan tämänkin surun ennen ylösnousemuksen ihmettä. Hän on silti armoitettu: hän kantaa sylissään Vapahtajaa ja luovuttaa hänet ristillä Isän käsiin. Marian ilmestyksen päivänä saamme iloita siitä, että pyhyys voi tulla keskellemme tähän sotien repimään maailmaamme.
Eija Komu
Jumalan pikku kulkuri