Miten sinä rukoilet? Käytkö iltaisin polvillesi sängyn viereen ja liität kätesi yhteen? Painatko pääsi, kutsutko Jumalaa kuulemaan sinua?
Mitä rukous on, miten se näkyy ja kuuluu elämässämme?
Kaksi ihmistä kulkemassa vieräkkäin illan hämärässä elon tiellä, yhteenliitetyt kädet antavat toivoa ja uskoa kummallekin, sormissa asuu voima jolla voi siirtää vuoria. Sydämissä asuu rukous; Pysythän siinä vierellä, olethan siinä aina, ethän hylkää minua koskaan?
Hengitys huurustaa ikkunalasin, lapsi katsoo ja odottaa. Uskoo ja toivoo. Tulethan isä pian kotiin. Tulethan turvassa. Rukous syntyy sydämessä ja putoilee huulilta hiljaisena helminauhana. Elämän arvokkaimpana rukousnauhana.
Hiljaiset rukoukset sodan keskeltä raunioista, Luojamme, anna meille rauha.
Ei sanaakaan kuulu kylmässä ja pimeässä illassa. Ei valoa luhistuneissa kodeissa. Ei yhteen liittettyjä käsiä, ei ketään vierellä. Silti sielussa kaikuu rukous, sydämessä pauhaa toivo. Katseessa elää usko. Ehkä kukaan ei kuule?
Koko maailma kuulee tämän rukouksen, koko maailma yhtyy siihen. Jokainen omalla tavallaan, jokainen omassa sydämessään.
Johanna Välttilä
Someron seurakunta