Valkoiset höyhenet

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Muutama vuosi sitten seurakunnan päiväkerhossa valmistauduttiin jouluun. Askartelimme lasten kanssa enkeleitä, joille liimasimme valkoiset askarteluhöyhenet siiviksi. Kevyitä, valkoisia höyheniä lenteli askartelutouhuissa ympäri kerhohuonetta. Niitä etsittiin mattojen ja pöytien alta, kerhotossuista, jokaisen sylistä ja milloin mistäkin. Meitä hymyilytti kovin liikkuvaiset ja kevyet höyhenet. Saimme kuitenkin jokaiselle lapsen tekemälle enkelille omat höyhensiivet. Kerhon päätteeksi istuimme itse tehtyjen enkeleiden viereen ja kysyin lapsilta, mikä juhla on tulossa. Odotin, että he vastaisivat joulun lähestyvän. Yhden lapsen silmät suurenivat oivalluksesta. 
Hän nousi seisomaan ja riemukkaasti vastasi: ”Maanantai!”


Päiväkerhossa puhumme, miten enkelit suojaavat meitä ja tuovat meille viestejä Jumalalta. Niiden tärkein viesti on: ”älä pelkää.” Se on lohduttava ja rohkaiseva viesti. Jo sen ajatteleminen
voi keventää raskaita askelia. Pohdimme lasten kanssa, miksi enkeleille kuvataan usein siivet ja päädyimme yhdessä siihen, että siivillä pääsee varmasti nopeasti eri paikkoihin auttamaan, suojelemaan tai viemään viestiä. Kenties enkeleiden siivet ovatkin kuin höyhenet; kevyet, pehmeät ja nopeat liikkumaan. Ja jos höyhenellä sivelee poskea, se kutittaa ja hymyilyttää. Sellainen hyvä olo voisi tulla enkelin läsnäolosta.


Tälläkin viikolla päiväkerhoryhmät tulevat täyttymään enkeliaiheisilla askarteluilla, lauluilla ja puuhilla. Höyhenet saattavat hyvinkin lennellä. Viikko huipentuu nimittäin sunnuntain Mikkelinpäivään, jolloin muistetaan sitä, miten lähellä enkelit ovat juuri lapsia.

Sitten tulee päiviä, kun mietin, miten lähellä enkelit ovat aikuisia.


Oli taas sellainen maanantai, kun kaikki meni pieleen. Olisin halunnut kömpiä peiton alle ja pysyä
piilossa. Raskain askelin saavuin kotiin ja mietin, voisinko vain unohtaa pyykkivuoren, imuroimattomat nurkat ja loppumattoman kiireen. Juuri sinä päivänä kotiin tullessani minua odotti liedellä lämmin makaronilaatikko. Pieni lapsi kiipesi syliini ja moiskautti suuren suukon poskelleni. Askeleeni kevenivät. Samalla puhelimeeni saapui viesti ystävältäni, joka kysyi pitkästä aikaa, miten minulla menee.

Puhelinta kaivaessani, taskustani lennähti yllättäen samalla maahan valkoinen
tuttu askarteluhöyhen. Höyhentä ei tarvinnut etsiä, vaan se vain putosi eteeni. Ehkäpä kuten enkelin
tärkein viesti.

Pienen kerholaisen oivallus maanantaista muistui mieleeni.
Maanantai kevenikin äkkiä, höyhenenkevyeksi. Arjen juhlaa, ajattelin, maanantaisinkin ja kaikkina muinakin arjen päivinä.


Nyt tulevana sunnuntaina 3.10 on vauvakirkko Someron kirkossa klo 13.00. Jumalanpalveluksessa luetaan vuoden 2020 kastettujen seurakuntalaisten nimet. Sielläkin enkelien siipien höyhenet lentelevät ja muistuttavat arjen pienistä enkeleistä.

Lisäksi illemmalla klo 18.00 Someron kirkossa on Mikkelin kirkkoilta, jossa lauletaan tuttuja lauluja partiolaisten nuotiomessusta.


Yllättäköön sinutkin arjen enkelien höyhensiivet.

 

Asta Haukioja

Varhaiskasvatuksen ohjaaja

Someron seurakunta