Voin turvautua sinuun

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Päivä alkaa taittua iltaan. Valo alkaa hämärtyä ja hiljaisuus laskeutua. Sytytän kaksi kynttilää. Valmistaudun lukemaan rippikoululaisille hartaustekstin. Jännityksen vallassa luen vielä tekstipätkääni nopeasti läpi. Onneksi minulla on tukenani toinen isonen, joka lukee kanssani.

Rippikoululaiset saapuvat hiljaa sisään. He istuvat vieri viereen ja odottavat, mitä he tänään kuulevat. Hartauslaulu alkaa soimaan. Katselen sivusilmällä, miten rippikoululaiset katselevat keskellä lattiaa olevaa ristiä ja kuuntelevat tarkasti laulun sanoja. Laulun loputtua, aloitan lukemaan tekstiäni.  Ääneni hieman värisee jännityksestä. En anna sen kuitenkaan häiritä, vaan jatkan lukemista. Tunnelma on käsin kosketeltava. Huoneessa on minun lisäkseni monta ihmistä, mutta vain minä puhun. Hartaustekstini jälkeen toinen isonen lukee rukouksen. Rukouksessa toivotetaan rippikoululaisille hauskaa leiriä ja hyviä unia.

Kun rippikoululaiset ovat lähteneet, sammutan kynttilät. Isosen on aika mennä nukkumaan. Kömmin peiton alle ja kuuntelen, kun kello tikittää huoneen seinällä. Muutamia kuiskauksen ääniä kuuluu naapurihuoneesta. Ennen kuin nukahdan mietin itseäni isosena. Isonen on kuin silta rippikoululaisten ja vetäjien välillä. Kumpikin luottaa minuun ja toimin heidän välissään. Jotta silta pysyy pystyssä se tarvitsee kaiteet. Voin luottaa siihen, että muut isoset ja vetäjät auttavat minua ja tukevat minua, kun sitä tarvitsen. He ovat sillan kaiteet. Jokainen silta on erilainen, joten myös jokainen isonen on erilainen. Silti kaikilla silloilla on oma tehtävä ja oma määränpää. Toivottavasti rippikoululaiset voivat tuntea itsensä turvalliseksi kävellessään isosten tekemää siltaa pitkin. Näitä asioita mietin ennen kuin laitan silmäni kiinni ja nukahdan levollisin mielin.

Maisa Noki
Opiskelija
Someron seurakunta