Siunaus ja muistotilaisuus
Siunaustilaisuus
Siunaustilaisuus on luonteeltaan lyhyt jumalanpalvelus. Siunaustilaisuus pidetään yleensä siunauskappelissa, mutta myös haudalla tai kirkossa. Somerniemellä siunaus toimitetaan kirkossa tai haudalla.
Hautauksia toimitetaan perjantaisin ja lauantaisin. Siunausajat ovat: pe klo 12.00 ja 15.00, la klo 10.00,12.00 ja 14.00. Siunauksen toimittaa ensisijaisesti hautausvuorossa oleva oman seurakunnan pappi ja vuorossa oleva kirkkomuusikko.
Siunauksen toimittava pappi ottaa yhteyttä omaisiin. Papin kanssa omainen voi käydä läpi omaa suruaan ja ahdistustaan, keskustella vainajasta ja sopia siunaus- ja muistotilaisuuden ohjelmaan liittyvistä asioista.
Myös kirkkoon kuulumattoman siunaus ja muistotilaisuus voidaan järjestää seurakunnan tiloissa. Tällöin papin tai kirkkomuusikon osallistumisesta on sovittava erikseen heidän kanssaan. Pappi voi sovittaessa toimittaa kirkkoon kuulumattoman siunauksen, ei kuitenkaan silloin jos vainaja on eläessään selvästi ilmaissut tahtonsa toisin.
Siunaustilaisuudessa lähiomaiset asettuvat etupenkkiin salista katsoen oikealle puolelle.
Toimituksen kulku
Hautaan siunaaminen noudattaa sanajumalanpalveluksen perusrunkoa: I Johdanto; II Sana; III Siunaaminen ja IV Päätös.
Yleensä toimitus alkaa alkusoitolla ja virrellä sekä alkusiunauksella. Johdantosanoissa pappi tiivistää siunaustoimituksen tilanteen puhutteluun sureville omaisille.
Sanaosa koostuu raamatunluvusta ja puheesta. Pappi lukee ainakin yhden Raamatun tekstin.
Toimituksen kolmas osa koostuu siunaamisesta ja rukouksista. Saattoväen seistessä pappi laittaa kolme kertaa hiekkaa arkun kannelle sen pääpuoleen ja sanoo siunaussanat.
Siunaustilaisuuden päätösosassa pappi lausuu saattoväelle Herran siunauksen. Loppuvirren jälkeen seuraa kukkien lasku, ellei niitä ole laskettu tilaisuuden alussa. Arkkuhautauksessa kantajat kantavat arkun loppumusiikin aikana ulos. Saattoväki seuraa arkkua kukkalaitteita kantaen.
Musiikki
Siinä missä sanat loppuvat, niin musiikki voi puhutella syvällisesti. Hautaansiunaamisen musiikin tarkoituksena on luetun tekstin tavoin julistaa kristillistä uskoa, toivoa, sekä välittää lohdutusta ja rauhaa. Koska siunaustilaisuus on jumalanpalvelus, tulee tilaisuuden musiikin olla jumalanpalvelukseen sopivaa musiikkia. Tavallisesti musiikki koostuu kanttorin esittämistä urkusävellyksistä ja seurakunnan virsistä sekä näiden lisäksi mahdollisesti yksin- ja kuorolauluista sekä instrumenttimusiikista.
Siunaustoimituksessa laulettavat virret valitaan useimmiten yhdessä papin kanssa toimituskeskustelun yhteydessä. Virret voidaan valita myös kanttorin kanssa. Virret ovat osa seurakunnan aktiivista osallistumista toimitukseen. Siksi niiden korvaaminen muulla musiikilla ei ole suotavaa
Siunaustoimituksen aluksi ja ns. saattomusiikkina käytetään yleensä urkumusiikkia. Usein käytettyjä kappaleita ovat esimerkiksi
T. Albinoni: Adagio
J.S. Bach: Air
G.F. Händel: Largo
Trad.; Vanha virsi Taalainmaalta
A. Järnefelt: Berceuse
Toki paljon muitakin vaihtoehtoja on, kanttorin repertuaarista riippuen. Musiikkikappaleista kannattaa aina olla yhteydessä suoraan kanttoriin, hän auttaa mielellään sopivan musiikkikappaleen valinnassa.
Siunaustilaisuudessa voidaan esittää myös yksinlaulua kanttorin tai jonkun ulkopuolisen esittämänä. usein käytettyjä kappaleita ovat esimerkiksi
K. Haapasalo: Mun kanteleeni
P.J. Hannikainen: Maan korvessa kulkevi lapsosen tie
K. Rydman: Niin kaunis on maa
I. Hannikainen: Matkamiehen virsi
Trad. Täällä pohjantähden alla
Lauluvalikoima on toki paljon laajempi. Tästäkin asiasta kannattaa olla yhteyksissä suoraan kanttoriin. Siunaustilaisuuteen voidaan hyvin pyytää myös muita esiintyjiä. Tästä asiasta kannattaa myös olla yhteydessä kanttorin kanssa, jotta mahdolliset säestys- tai muut tarpeet tulevat selkeästi sovituksi.
Kukkalaitteet
Kukat symboloivat yleisesti paratiisin ihanuutta. Valkoiset liljat symboloivat erityisesti puhtautta ja punaiset ruusut Kristuksen sovitustyötä. Vihreät seppeleet kuvaavat iankaikkista elämää ja voiton kruunua. Kukat voidaan laskea joko alussa alkusoiton jälkeen tai siunaustilaisuuden lopussa. Kukkalaitteet asetetaan sivuilla oleville telineille ja lattialle arkun viereen.( Someron- ja Somerniemen kirkossa kukat lasketaan arkun molemmin puolin lattialle.) Kun arkku kannetaan ulos, hakee kukin kukkalaitteensa pois ennen kantajien asettumista arkun ääreen. Arkkuhautauksessa kukat lasketaan joka tapauksessa vielä haudalla hautaa peittävän kannen päälle.
Tuhkahautauksen yhteydessä arkku jää siunauspaikalle kappeliin tai kirkkoon. Saattoväki tai hautaustoimisto vie tilaisuuden päätteeksi kukkalaitteet haudalle johon tuhka kätketään myöhemmin.
Saatto haudalle
Arkkuhautauksessa tarvitaan tavallisesti kuusi kantajaa. Perinteisen tavan mukaan vainajalle läheisimmät kantajat asettuvat arkun pääpuoleen, toisin sanoen takimmaisiksi. Mikäli arkku tuntuu painavalta, kantajien järjestystä voidaan muuttaa.
Kantajat asettuvat päällysvaatteissa, mahdollisesti hattu päässä, paikoilleen ja nostavat arkun ilmaan, arkkuun nähden ulomman hartian yli vedettyjen liinojen avulla. Arkku kannetaan oven ulkopuolella odottaville saattovaunuille.
Arkun edellä kulkee vahtimestari näyttäen tietä haudalle. Haudalle saavuttaessa vahtimestari opastaa kääntämään arkun niin, että arkun hautaussuunta on oikea, Vanhalla hautausmaalla, Rauhamäessä ja Somerniemellä kasvot itään, auringon nousun ja saapuvan Kristuksen suuntaan, Hautarannassa pääpuoli muistomerkkiin päin.
Maahan kätkeminen
Arkku lasketaan rauhallisesti hautaan mahdollisimman suorassa ja liinat vedetään ylös toisen puolen kantajien hellitettyä otteensa. Hauta peitetään kannella. Joskus omaiset haluavat heittää hautaan kukkia tai hiekkaa. Hiekan heitto kuvaa haudan umpeen luonnin aloittamista ja siten vainajan luovuttamista haudan lepoon. Vanha tapa on ollut, että saattoväki luo haudan umpeen. Nykyisin se on harvoin enää mahdollista, koska haudan seinämiä tukevat rakenteet on ensin nostettava koneella ylös. Haudan peittäminen arkun kannen tasalle on nykyisinkin mahdollista.
Uurnan kätkeminen tuhkauksen jälkeen
Tuhkahautauksen kyseessä ollessa arkku jää kappeliin ellei sitä kanneta ulkona odottavaan hautausautoon. Seurakunnan henkilökunta ei voi huolehtia arkulle laskettuja kukkia haudalle. Tällöin on toivottavaa, että kukkalaitteet haetaan arkulta ja ne viedään yhdessä tulevalle uurnanlaskupaikalle. On myös mahdollista sopia kukkalaitteiden viennistä haudalle hautaustoimiston puolesta siunaustilaisuuden jälkeen.
Itse uurnan kätkeminen tapahtuu sovittuun aikaan, seurakunnan edustajan läsnä ollessa, tuhkauksen jälkeen. Tavallisesti tällöin on saapuvilla vain osa saattoväestä. Uurnan kätkemisen voi suorittaa myös hautaustoimiston edustajan kanssa kun uurnanlaskun ajasta on sovittu seurakunnan kanssa. Uurnan saa kuitata krematorion toimistosta, kun vastaanottaja kertoo uurnan pysyvän sijoituspaikan. Tällä halutaan turvata se, että vainajan tuhka päätyy lopulliseen sijoituspaikkaansa, yleensä hautausmaalla olevan arkku-, uurnahautaan tai muistolehtoon. Uurna kannetaan saatossa haudalle. Yleensä joku omaisista laskee uurnan hautaan siihen kiinnitetyistä naruista. Omaiset voivat peittää haudan. Maatuvaa materiaalia ( esim. puu, polttamaton savi, pahvi) olevan uurnan läpimitta on enintään 30cm ja korkeus 40cm.
Tuhkan hautaaminen ilman uurnaa
Omaiset eivät ole paikalla silloin, kun tuhka haudataan ilman uurnaa muistolehtoon. Muistolehtoon ei merkitä yksittäisiä hautapaikkoja. Vainajan nimitiedot voidaan merkitä yhteiseen muistomerkkiin, jossa on paikka kynttilöille ja kukille.
Muistotilaisuus
Suomalaisessa hautausmaakulttuurissa vainajan saatto tapahtuu useassa eri vaiheessa. Saaton päävaiheita ovat hautaan siunaaminen ja muistojuhlan vietto, johon perinteisesti on kuulunut yhdessä ateriointi.
Hautausjärjestelyistä vastaava lähiomainen esittää kutsun muistotilaisuuteen haudalle tai kappelissa. Muistotilaisuus voidaan järjestää seurakunnan tiloissa. Tilan varauksesta voi sopia hautausjärjestelyjen yhteydessä kirkkoherranvirastossa. Juhlapaikalla on muistopöydälle asetettuna vainajan kuva, kynttilä sekä muistoadressit.
Muistotilaisuuden ohjelmasta päättävät omaiset. Jos toivotaan, että pappi ja kirkkomuusikko osallistuvat tilaisuuteen, asiasta tulisi sopia heidän kanssaan ennalta. Usein ohjelmaan liittyy adressien lukeminen, yhteistä laulua, papin puhe, muistosanat, lyhyitä puheenvuoroja ja musiikkiesityksiä.
Muistaminen jumalanpalveluksessa ja hautausmailla
Vainajaa muistetaan seurakunnassa, jossa hän oli kirjoilla. Tieto seurakunnan jäsenen kuolemasta ilmoitetaan sunnuntaina päiväjumalanpalveluksessa siten kuin kirkkokäsikirjassa määrätään. Omaisia kutsutaan silloin erityisesti kirkkoon. Kirkkoon kuulumattomia vainajia ei seurakunnissa muisteta tällä tavalla. Muistaminen eli ”kuolleiden kiitostaminen” tapahtuu esirukouksen yhteydessä vainajien nimien sekä iän luvulla, kynttilän sytyttämisellä ja rukoilemalla.
Seurakunta järjestää Pyhäinpäivän iltana jumalanpalveluksia tai hartauksia vuoden aikana kuolleiden omaisille. Vainajien muistaminen tapahtuu usein myös viemällä haudoille kynttilöitä (varsinkin pyhäinpäivänä, jouluna ja isäin- ja äitienpäivänä), kukkia sekä iankaikkista, kuihtumatonta elämää kuvaavia jäkälä- ja havuseppeleitä. Hautausmaalla on myös muualle haudattujen muistelupaikka, jonne voi jättää kynttilän.
Someron iltakirkossa (klo 18.00) luetaan kaikkien kirkkovuoden aikana poisnukkuneiden seurakunnan jäsenten nimet ja sytytetään kynttilä jokaisen muistolle.
Somerniemen päivämessussa (klo 13.00) luetaan kirkkovuoden aikana Somerniemellä kuolleet tai haudatut seurakunnan jäsenet, jokaisen muistolle sytytetään kynttilä.