”Kun lapsi illalla saapuu kotiin ja käy syliin lämpimään,
niin sain samoin tulla luo Jumalan ja tuntea sain kotiini saavuin.
Jumalan suuressa huoneessa mua paikka kauan odotti
ja mä tunsin kotiini saavuin saan olla lapsena Jumalan.”
Otsikko on Lasse Heikkilän laulusta ja se jatkuu näin: ”Kun kuljen halki varjojen ja pimeiden polkujen, niin kuljen laulaen.” Joskus elämässä on vaikeita aikoja, jolloin ei tahdo nähdä valoa ja pelottaa. Monesti voi tuntua siltä, ettei osaa rukoilla eikä löytää sanoja. Laulukin on rukousta ja virsien ja hengellisten laulujen kautta voi saada lohdutusta, toivoa ja turvaa. Niissä on läsnä Jumalan rakkaus ja huolenpito.