Jani Norrby

Aarteenmetsästys

Kun ajattelet aarretta, mitä tulee ensimmäisenä mieleesi? Onko se kenties merirosvojen hiekkaan hautaama kirstu täynnä kolikkoja tai jalokivin ja helmin koristellut korut? Ehkä mieleesi tulevat ystävät tai sukulaiset. Vääriä vastauksia ei ole – vanha sanontakin sen meille kertoo: “toisen roska on toisen aarre.” Aarteille voidaankin helposti asettaa hinta, jos se on jotakin konkreettista tai sillä on sovitusti jokin arvo. Menet kauppaan tai koruliikkeeseen, niin huomaat helposti, että kaikelle on kyetty antamaan jonkinlainen arvo.

Olennaista?

Muiden auttaminen on monen mielestä elämäntehtävä ja kenties jopa eräänlainen tarkoitus elämälle. Muita voi auttaa erilaisin tavoin – voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, tehdä vapaaehtoistyötä, rukoilla muiden puolesta, kuunnella tai kenties vain olla. Muiden auttaminen ei ole kovinkaan kaukana pienestä ihmeestä, eikä se useimmiten edes ole suurikaan vaiva. Ja auttamisestakin tulee hyvä olo niin avun vastaanottajalle kuin sen antajallekin.

Elämämme paimenia

Varusmiespalvelukseen astuessani 8.1.2018, en ollut oikein etevä ottamaan vastaan

käskyjä, tai edes kuuntelemaan ohjeita ja neuvoja. Useimmiten olen halunnut olla oman tieni

kulkija ja omien polkujeni tallaaja. Puolustusvoimien alaisuudessa tekemässäni työssä olen

kuitenkin kantapään kautta joutunut oppimaan, että joskus olisi hyvä ehkä luottaa

johonkuhun. Se, kehen kannattaa luottaa, on jokaisen itse arvioitava. Kyseinen henkilö

saattaa olla viisaampi, kokeneempi, kokemattomampi, nuori, vanha tai oikeastaan aivan

millainen tahansa.

Kiitos

Seuraava sunnuntai on 15. sunnuntai helluntaista, jolloin päivän psalmikin puhuu kiitollisuudesta. Jeesus auttoi aikanaan maan päällä useita ihmisiä ja kaikkia heitäkin tasavertaisesti. Hän paransi sokean ja spitaalisen. Kiitosta hän ei kuitenkaan kaikilta saanut. Ovatko ihmiset sitten kiittämättömiä, kun eivät jokaiseen asiaan sano kiitostaan?