Olen isä kahdelle tyttärelle. Tosin kumpikin heistä on lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä vuotta, joten lienevätkö he enää niin lapsia. Tulevana sunnuntaina erityinen katse kohdistuu meihin isiin. Kortteja ja lahjojakin saatetaan antaa. Ja hyvä niin.
Oletko koskaan tullut miettineeksi, mitä olisi tapahtunut, jos Hitler ei olisikaan päättänytkään (yhdessä Stalinin kanssa) hyökätä Puolaan? Jos hän olisi vuonna 1939 todennut, että nyt Saksalla on riittävästi Lebensraumia, tyydytään tähän. Emme halua myöskään enää hakea revanssia Ranskan kanssa tehdystä häpeärauhasta. Olisimmeko välttyneet II maailmansodalta? Miltä Euroopan maantieteellinen kartta voisi näyttää nyt? Mutta miten meidän olisi käynyt Stalinin kanssa? Talvisota olisi varmaankin käyty mutta jatkosotaa tuskin.
Kirkasta, pimeää, hämärää, liikaa, liian vähän, lisää, kovaa, pehmeää, suoraa, epäsuoraa, tunnelmallinen, aallonpituuksia, spektrejä, sininen hetki, tunnelin pää.
Toisia oppilaita kiusaava koululainen. Epäasiallisesti käyttäytyvä esimies. Ilkivaltaa tekevä henkilö. Huumeisiin tai muihin päihteisiin sortunut vanhempi, sisar tai jälkeläinen. Sosiaalisessa mediassa valheita kertova tai jakava käyttäjä. Krooninen valehtelija. Varas. Huijari. Pahoinpitelijä. Vallanhimoinen despootti. Tappaja.
Maailmasta löytyy, niin lähellä kuin kaukana, paljon yllä olevan listan mukaan olevia tai käyttäytyviä ihmisiä, jopa lähimmäisiä. Ja loukkaavien tapojen toimintalistaa voinee täydentää mitä moninaisemmalla tavalla. Vain mielikuvitus lienee rajana.
Elämä on valintoja. Valintoja pitää tehdä koskien omaa elämää, elämänpiiriä tai jopa suurempia kokonaisuuksia. Mutta minkälaisia pitäisi tehdä? Mikä olisi hyvä ja oikea valinta juuri nyt? Tällaiset kysymykset pyörivät elämässä lähes jatkuvalla syötöllä. Valintoihin liittyy myös niiden vaikuttavuus omaan elämään. Itseensä kohdistuvat valinnat tuntuvat omassa elämässä juuri nyt. Toista äärilaitaa ovat ”mitä välii, kun kiinalaisia on niin paljon” -ajatukset ja sen myötä valinnat. Tai tekemättä jättämiset.
Olin viime viikolla pitkästä aikaa taas rahtilaivalla seilaamassa. Laivalla ollessa tuli käytyä monenlaisia keskusteluja, niin elämästä kuin työstä. Eräässä keskustelussa totesimme, että suomalaisen yhteiskunnan yksi vahvoja tukipilareita on se, että pyrimme itse kukin tekemään työmme niin hyvin kuin mahdollista. Emme etsi itsellemme hyvää vääryyden kautta. Se luo koko yhteiskuntaan ja meidän ihmisten välille kiinnipitävää sekä yhtenäisyyttä lisäävää liimaa, vahvuutta ja luottamusta. Joku voisi puhua asiasta myös kristillisenä työn etiikkana.
Odotatko juuri nyt jotain, suurta tai pientä. Miltä tuntuu? Kihelmöikö vatsassa, pyörryttäkö päässä, saatko nukuttua hyvin? Varmasti monelle tuttuja fyysisiä reaktioita, jotka liittyvät jonkun ison asian odottamiseen. Kello kulkee äärimmäisen hitaasti, voi kun se jo tapahtuisi.