Joskus, kun menen tuttuunkin paikkaan enkä jaksa ajatella, laitan puhelimeni kartalle määränpään ja suostun ohjaukseen. Ääni kuljettaa ja kertoo, miten pysyä oikealla reitillä. Tämän teen aika ajoin vapaaehtoisesti. Digitalisaatio ei aina ole ihmisen puolella. Yhteiskunnassamme on paljon asioita, joissa meitä ohjataan ”pakotetaan”.
Katselin kolmekymmentä vuotta vanhaa valokuvaa. Tuo päivä oli minulle tärkeä. Huomaan, että lähes kaikki kuvassa olevat ovat siirtyneet rajan toiselle puolelle. Näinkö nopeasti elämä on kulkenut. Vuosi toisensa jälkeen läheiset ja sukulaiset ovat poistuneet tästä maailmasta. Vuosia on kertynyt itsellenikin. Koskaan ei tiedä, milloin toista ihmistä katsookin viimeisen kerran. Elämä on haurasta ja välistä tuntuu, että kuolema on aika armotonta. Olemme kaikki samalla viivalla kuoleman edessä.
Istun joen rannassa katsellen virtauksen kulkua, sitä ei huomaa eikä kuule lainkaan. Mutta kun menen uimaan jokeen, virtaus voi temmata minut mukaansa, siksi ymmärrän pysyä rannan tuntumassa. Jokea onkin mukavampaa seurata rannalta käsin. Kuljen joen vartta koskille. Siellä kuuluu koskien kuohunta voimakkaana. Se tulee tajuntaani rauhoittavana, vaikkavirta on hyvin voimakas. Tuntuu että itsekin olisin osallinen tuosta liikkeestä.
Pidän sellaisesta ilmapiiristä, jossa kaikkea ei ole lyöty lukkoon aukottomasti. On
tilaa. Jokainen saa käyttää luovuuttaan yhteisen hyvän eteen. Joku toinen ei
määrää, miten kaikkien tulisi toimia. On tilaa luovuudelle. Uskalletaan ylittää
mukavuusalueita. Voi tapahtua jotakin uutta ja yllättävää, kun kaikki ei ole etukäteen
Kerran, eräässä enkelikirkossa nuoret pukeutuivat enkeleiksi ja johdattivat
kirkkoon saapuvat penkeille istumaan. Monet olivat tyytyväisiä enkeleiden
johdatuksesta, mutta jotkut kokivat uuden istumapaikan turvattomaksi ja
palasivat itse takaisin vakiopaikkaansa.
Jeesus vertasi kerran Jumalan valtakuntaa kauppiaaseen, joka etsi kauniita helmiä
ja kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, vaihtoi hän kaiken omaisuutensa
yhteen ainoaan helmeen. Helmi oli kaiken muun ylittävä löytö, jonka vuoksi ihminen
on valmis luopumaan kaikesta muusta.
Mikä tuo kallisarvoinen helmi tai aarre voisi olla? Miettikäämme, mikä voisi olla niin
kallisarvoista, että vaihtaisimme kaiken siihen? Missä tämä ihmeellinen paikka,
Jumalan valtakunta voisi olla?
Eräässä leirikeskuksessa on alttaritaulussa kuvattuna suurehko mies, jolla on lapsi hartioillaan. Se on hyvin epätavallinen puusta veistetty alttaritaulu. Etsin kertomuksen, jota alttaritaulu kuvasi. Se on kertomus pyhästä Kristoforoksesta. Legendan mukaan Kristoforos syntyi 300-luvulla Palestiinassa. Monien vaiheiden jälkeen hän kääntyi kristityksi ja päätyi kuuliaisuustehtävänään kantamaan ihmisiä hartioillaan virran ylitse.