Siinä hetkessä on jotain koskettavan kaunista. Kesäilta, metsä ja luonnonrauha. Liikutun yhtenä iltana, jotenkin pyhältä tuntuva hetki, luonnon helmassa.
Suomen kesä, suloinen suvi saapuu vuosi vuodelta.
Kesän lapsi sitä ollaan, myönnetään. Vuosikymmenet on jo saanut elää näitä rakkaita kesiä.
Pyöräilylenkit perheen kanssa tuo mukavia muistoja, myös metsäretket on meillä koko perheen juttu. Mato-ongellekin on muutaman kerran kesällä menty.
Tähän kysymykseen, kun alkaa laatia listaa, se voi osoittautua melkoisen pitkäksi. Edellyttäen, että pitää musiikista.
Voimalaulu on voinut ilmestyä hyvin ainutlaatuisessa hetkessä, kuten lapsen syntyminen.
Kappale on soinut sairaalan leikkaussalin radiosta lapsen syntymän hetkellä, ja muistat sen siksi loppuelämäsi.
Lapsi puolestaan kuuli syntyessään laulaja Erinin kauniin lauluäänen.
Tule mukaan, taivaan Isä,
aamu sarastaa.
Pyydän jälleen,
että siunaat päivää alkavaa.
Pyydän jälleen,
että siunaat päivää alkavaa.
Katselen kotipihamme jykevintä puuta, viiden sukupolven ikäistä isomammani koivua. Tämä iäkäs koivu on levittänyt lukuisat oksansa leikkimökin ja hiekkalaatikon ylle usean vuosikymmenen ajan ja vielä tänäkin päivänä. Omassa lapsuudessani sain keinua Tyyne-mamman koivun suojissa ja isosiskoni kiipeili siinä pieneksi tytöksi melkoisen korkealle.
Kerran teimme siskoni kanssa ymmärtämättämme kepposen,kun porasimme pienet reiät puun kuoreen. Olimme saaneet aiemmin yhteisen työkalupakin lahjaksi, mutta tällä kertaa ei ollut aikuisia valvomassa lasten leikkiä.