Minä uskon
Minä uskon Joulupukkiin, koska minulle kerrottiin jo lapsena hänen olevan totta. Uskon ihan varmuuden vuoksi.
Uskon onnellisiin loppuihin, koska toivon sitä ja niin on helpompaa.
Varpaat savessa, siipien suojassa
Someron Seurakunta
Taru Välttilä
Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn
Tavallisena helmikuisena torstaina maailma muuttui. Tapahtui se, mitä emme uskoneet: Euroopassa syttyi sota. Yhtäkkiä ei haitannutkaan pesemättömät ikkunat, sohjoiset tiet ja takkuileva netti. Mielen täytti epäusko. Uutiskuvissa isät saattoivat perheensä pakoon ja kääntyivät itse takaisin rintamalle.
Poikani, mene ja pidä äidistä huolta
ole isänä pikkusiskoillesi kun minä olen poissa
Lehtien sivut
Lehtien sivut ja televisio-ohjelmat täyttyvät koronauutisista. Neljätoista kuukautta maailma on sinnitellyt nousevien tartunta- ja kuolinlukujen varjossa odottaen pelastusta. Rokotteita jaetaan tärkeysjärjestyksessä ja odotetaan terassien aukeamista. Monilla aloilla koetaan synkkiä hetkiä, työttömyyttä ja konkursseja. Yksinäisyys uhkaa vanhuksia ja koululaiset syrjäytyvät etäopetuksessa. Pessimistisimmät puhuvat maailmanlopusta. On vaikeaa nähdä valoa kaiken harmauden keskellä.
Pikäkelausta ja tallennusta
Olisipa mukavaa, jos saisi uuden kaukosäätimen. Sellaisen, jolla voisi säädellä omaa elämäänsä. Kanavavalitsimesta voisi ohjailla elämänsä kulkua. Tarvittaessa voisi katsella asiaohjelmaa, joskus urheilua tai vaikkapa romanttista tai seikkailu- elokuvaa.