Historia

Somerolla lienee ollut asutusta jo kivikaudella, sillä asuinpaikkalöytöjä on Saarentaan kylästä Hurran talon ja Linnanmäen alueelta, sekä Pajulan Kanakallionpellossa.  Someroniemenllä Härjänlahden Kirkkomäestä ja Kirkkopellosta sekä Salkolasta.

Vaikka suora merkintä Somerosta on mainittu Kaarle VIII:n kirje vuodelta 1449, voidaan epäsuorasti olettaa Somerolla olleen vakiintunutta seurakuntaelämää jo paljon aiemmin. 1390-luvulta on säilynyt Uskelan pappilan katselmuspöytäkirja. Tuolloin katselmuslautakunnan jäsenenä on ollut Andherss Räkijjokenpärä, joka oli kotoisin myöhemmin Someron Kerkolana tunnetulta alueelta. Tuolloin lienee Someron eteläiset kylät kuuluneet Uskelan kirkkopitäjään ja pohjoiset Hämeeseen. Vuonna 1492 Turun piispa Mauno Särkilahden johdolla on pidetty ensin pappeinkokousta - synodia, ja rovastinkäräjiä joissa on päätetty, tai peräti määrätty Häntälän, Talvisillan, Rekijoenperän, Syvänojan, Suonkannon, Lautelan ja Kaskiston talojen siirrosta Uskelasta Someron seurakuntaan, Samoin Leppäkorpi, Hyrkkölä, Herrala, Haula (Hauhola), Hattula, Marttila, Karisjärvi, Ahonpään siirto Lohjan seurakunnasta Somerolle. Ennen vuotta 1492 Someron seurakuntaan kuului seuraavat kylät: Viluksela, Pitkäjärvi, Sillanpää, Jurvala, Pyöli, Kärilä, Lahdenkylä, Ryhtä, Kimala, Saarentaka, Pusula, Rautela, Jaatila, Härkälä, Harju, Lammi, Joensuu, Ruunala, Kultela, Pajula, Sylvänä, Ollila, Paltta, Ihamäki, Ylenjoki, Kivisoja, Hirsjärvi, Palikainen, Vesanoja, Keltiäinen, Härjänlahti, Härjänoja, Oinasjärvi, Kopila, Viuvala, Jakkula, Salkola. 

 

Ensimmäinen kirkkorakennus arvellaan rakennetun jo 1300-luvun loppukymmeninä. Kirkkorakennus lienee ollut puuta ja sijainnut hautausmaalla kivisakastin läheisyydessä. Kivisakastin ullakolta otetut dendrokronologiset näytteet osoittavat, että kattotuolien materiaalien hirret ovat aikaisemmin kuluneet johonkin vanhempaan rakennukseen ja ne on kaadettu Someron metsistä 1400-luvun alkukymmeninä. Kivisakariston rakentaminen arvellaan aloitetun 1490-luvulla. Tarkoituksena lienee ollut rakentaa sakariston viereen myös kivikirkko, mutta maailmantilanteen muutos; Venäjän sota 1495-96 ja sitä seuranneet unionilevottomuudet ja sen jälkeen Kustaa Vaasan Ruotsin uskonpuhdistus kurjisti seurakunnan talouden niin ettei kivikirkkoa koskaan rakennettu.  Paikalla on kuitenkin ollut useampia puukirkkoja, joista viimeisin tiedetään rakennetun 1668. Hirsinen ristikirkko oli 39,5 kyynärää, eli 23,45 metriä pitkä ja ristit 12 kyynärää eli 7,5 metriä. Kirkossa oli keskiajalta olevia edellisiin kirkkoihin hankittuja veistoksia ja alttarikaappi. Alttarikaappi on ajoitettu 1510-luvulle ja sen on arveltu valmistetun Stralsundissa, nykyisen Puolan alueella. Kaapin piirteissä näkyy selkeästi lyypekkiläisen mestari Henning von der Heiden vaikutus. 

1660-luvulla Somerolla arvellaan olleen n. 1000 asukasta, sen tarpeisiin kirkko onkin ollut riittävä, mutta tultaessa 1840-luvulle paikkakunnalla oli jo 5000 asukasta. Ristikirkko jäi auttamatta pieneksi, eikä sitä rakenteensa vuoksi ollut mahdollista laajentaa. Uuden, nykyisinkin käytössä olevan tiilikirkon valmistuttua 1860 vanha kirkko purettiin ja keskiaikaiset veistokset siirrettiin nykyisen museoviraston haltuun. 

Someron seurakunta nykyisin seuraa kunnallista hallintojakoa, niin että seurakunnassa on Somerniemen kylät kappeliseurakunnassa. Somerniemen kylät ovat kuuluneet historiassa myös Lohjan seurakuntaan, kuten v. 1492 rovastinkäräjillä on määrätty kylien siirrosta Someron kirkkoherran alaisuuteen. Ylistaron seutu; Palikainen, Vesanoja, Salkola, Keltiäinen, Härjanoja, Härjänlahti, Jakkula, Viuvala, Kopila ja Oinasjärvi ovat kuitenkin maantieteellisesti etäällä Someron kirkosta, joten 1600-luvun loppupuolella seudulla virinneen yhteistoiminnan johdosta Palikaisten kartanon Anders Munckin ja hänen leskensä Eliina Ramsayn vahvalla myötävaikutuksella Painiojärven itärannalle nousi Somerniemen ensimmäinen kirkkorakennus 1682. Vuonna 1686 kappelilaiset saivat piispa Gezeliuksen luvalla viettää kirkossa jumalanpalveluksia joka toisena sunnuntaina sekä kahtena päivänä suuremipina juhlapyhinä, neljäntenä päivänä oli tultava emäkirkolle, jollei keliolosuhteet olleet esteenä. Ylistaron kappelista alettiin puhumaan Sommarnäsin kappelina viimeistään kuningas Kaarle XI kirjeen perusteella 1688. Ensimmäiseksi papiksi Jakkulan virkataloon asettui Simon Achrenius 1683. Somerniemen kunta perustettiin keisarillisen asetuksen nojalla helmikuussa 1865, meni kuitenkin liki 40 vuotta ennekuin Somerniemen kappeliseurakunta itsenäistyi omaksi kirkkoherrakunnakseen. Senaatin päätöksellä 17.12.1901 Someroniemen kirkkoherrakunnasta tuli keisarillinen kirkkoherrakunta. Päätöstä ei voitu laittaa toimeen, koska Someron kirkkoherran palkkaus muodostui myös kappeliseurakunnan kylistä. Lopulta, 1.4.1917 Porvoon tuomiokapituli nimitti Alfred Mäkisen Somerniemen seurakunnan kirkkoherraksi. Somerniemen kunta haki liitosta Someroon 1970-luvun alussa. 1.1.1977 Somerniemen kunta lakkautettiin ja liitettiin Someron kuntaan. Samaan aikaan Somerniemen ja Someron seurakunnat muodostivat seurakuntayhtymän, jossa yhteinen kirkkovaltuusto päätti talouteen liittyvissä asioissa ja molemmilla seurakunnilla oli omat neuvostot. Vuonna 2007 seurakuntayhtymästä luovuttiin ja Someron seurakuntaan palautui Somerniemen kappeliseurakunta. 

Lähde: Honka-Hallila, toim. Alanen, Härme, Kärki, Turkki: Somero ja Somerniemi 1449-1999, Someron ja Somerniemen seurakuntien historia, Someron seurakunta 1999.