Tulevaisuuden turvaaminen on Rova 2030-hankkeen peruskivi. 
Someron seurakunnan tulevaisuusnäkymät ovat huolestuttavat. Vähenevä jäsenmäärä matalan syntyvyyden ja korkean kuolleisuuden, kaupungistumisen sekä paikallisseurakuntaan sitoutumattomuuden vuoksi aiheuttavat tulevaisuudessa alenevat verotulot. Samaan aikaan seurakunnalla on vastattavanaan hautaukseen liittyvät kustannukset ja mittava kiinteistömassa, jonka ylläpidosta ja korjauksista tulee huolehtia. Toiminta; jumalanpalvelukset, kirkolliset toimitukset, diakoniatyö ja kaikki muu seurakuntalaisille suunnattu työ on se mistä ei haluta luopua muiden kustantamiseksi. Onneksi Someron seurakunta ei ole yksin näiden haasteiden edessä vaan koko Suomen evankelisluterilainen kirkko yhdessä painii samojen murheiden kanssa. Arkkihiippakunnassa, mihin Somerokin kuuluu, työtä tehdään rovastikunnittain. Someron seurakunta on osa Paimion rovastikuntaa ja lääninrovastina toimii Liedon kirkkoherra Risto Leppänen. Rova 2030- hankkeen kautta rovastikunnissa tehdään suunnitelmia, miten tulevaisuudessa seurakunnalliset palvelut ja seurakuntaelämä pystytään järjestämään. 
Seurakuntalaiset kutsuttiin varhaisen kuulemisen tilaisuuteen Someron seurakuntakeskukseen 29.4.2025 jossa lääninrovasti Leppänen ja hiippakuntasihteeri Mika Piittala valoittivat prosessia. Työ on aloitettu 2022, jolloin seurakuntien valtuustot päättivät yhdessä etsiä ratkaisuja. Tuolloin perustettiin neuvotteluryhmä työntekijöistä ja luottamushenkilöistä. Työtä tehdään työaloittain ja työtä edistämään perustettiin ohjausryhmä 2024. Tavoitteena on saada ratkaisuesitys lausuntokierrokselle kirkkoneuvostoille syksyyn 2025 mennessä, ja niiden lausuntojen perusteella jatkuu työ, jotta keväällä 2026 olisi kirkkovaltuustoille esitys. Tämän jälkeen tuomiokapituli lausuu asiasta ja sen jälkeen kirkkohallitus tekee päätöksen liitoksen perusteellisuudesta. Liitos on mahdollista vain jos se parantaa seurakunnan toiminnallista ja taloudellista toimintakykyä. 
Ohjausryhmä kysyi työntekijöiltä ja luottamushenkilöiltä näkemyksiä seurakuntien tulevaisuudesta. Kyselyn perusteella todettiin, että rovastikunnallinen seurakunta on liian iso ollakseen yksi toiminnallinen yksikkö, joten paikalliset, nykyisten seurakuntien kokoiset toimintayksiköt tarvitaan. Yhteisesti voidaan järjestää hallintoa ja taloutta, kiinteistöjä ja hautaustoimea.  Kirkollisveroprosentti olisi yhteinen, rahavarat yhteiset. Nettovarallisuus, siis yhdistymishetken omaisuus säilytettäisiin sopimuksin. 
Vaihtoehtoisia malleja on kolme. Seurakuntayhtymämallissa jokaiseen seurakuntaan jää kirkkoherra ja valtuusto sekä neuvosto. Lisäksi tulee seurakuntayhtymän valtuusto ja neuvosto. Talous ja hallinto ja kiinteistötoimi hoidettaisiin yhdessä. Seurakuntayhtymämallia pidettiin kyselyn perusteella hallinnollisesti raskaana.
Aluemallissa hallinto järjestyy yhden valtuuston ja neuvoston alle. Yksi kirkkoherra ja alueellisesti johtava pappi. Alueellisesti toimintaa ohjaa alueneuvostot. Aluemalli olisi hallinnollisesti keveämpi. Hallinnon järjestämiseen liittyvät kysymykset vielä avoimina, alueneuvoston jäsenten valinta voidaan ratkaista esimerkiksi varjovaaleilla valittavalla aluevaltuutetuilla, jotka valitsevat alueneuvoston.
Kolmas suunnitelmavaihtoehto on työalamalli. Toimintaa ohjataan työaloittain. Tämän mallin heikkoutena lienee paikallisen toiminnan itsenäisyyden menettäminen. 
Kaikkien mallien vahvuuksia ja heikkouksia arvioidaan edelleen ja varhaisen kuulemisen tilaisuuksien anti, ilot ja huolet viedään myös ohjausryhmän ja neuvotteluryhmän työn tueksi. Kuulemistilaisuuksia järjestetään jokaisessa rovastikunnan seurakunnassa. Someron tilaisuus oli toinen, aiemmin kuulemistilaisuus on pidetty Loimaalla. 
Seurakuntalaiset nostivat esiin huolen päätöksenteon etääntymisestä, sekä tuttujen toimintamallien, kuten meidän omien tapahtumien, säilymisestä. Somerniemen kappeliseurakunta on harvinainen poikkeus nykyseurakuntakartassa. Kappelineuvostoja ei rovastikunnan alueella ole enää yhtään, mutta Somerniemen kappeliseurakunnan johtokunnan kaltaiselle ei liene estettä. Seurakuntalaiset kiittivät siitä, että muutokseen on herätty ja että vapaaehtoisesti, ilman ylempien tahojen puuttumista, voidaan vielä itse harkita millainen tulevaisuus halutaan. Lisäksi nostettiin esiin rovastikunnallisen yhteistyön mahdollistavan esimerkiksi erikoisrippikoulut. Kiinteistöjen osalta huolenaiheena oli mm. Somerniemen seurakuntatalon säilyminen. Osana Rova-20230 hanketta on jokaisen seurakunnan valmisteltava kiinteistöstrategia. Kiinteistöstrategiassa käydään läpi kaikki seurakunnan kiinteistöt, niiden käyttöaste, korjaustarve ja käyttökustannukset. Seurakuntien omat valtuustot päättävät kiinteistöstrategiastaan. Somerolla kiinteistöstrategia valmistuu syksyn valtuustolle päätettäväksi. Yleisön mielestä reviiriajattelu tulee Rova 2030 hankkeen murheeksi. Reviiriajattelussa käännytään katsomaan vain omaa reviiriään eikä anneta tilaa isommalle yhteiselle hyvälle. Yhteisen identiteetin kannalta tärkeän yhteisen nimen löytyminen voi nousta liian suureksi haasteeksi. Seurakuntalaiset ottivat esimerkin omaisesti Salon seurakunnan vaikeuksia. Yhtenä ehdotuksena tuli, että rovastikunnasta tehtäisiinkin 2 seurakuntaa yhden ison sijaan. 
Yleisesti seurakuntalaiset kiittelivät alustuksen selkeyttä ja perusteellisuutta. 
Tulevaisuuden resurssien vähenemisen myötä lienee selvää, että jotkin palvelut kuten perheneuvonta voivat keskittyä, mutta lakisääteiset, kuten kirkolliset toimitukset halutaan pitää paikallisesti. Lääninrovasti jättikin seurakuntalaiset vielä pohtimaan peruskysymystä, onko parempi ennakoida murrosta vai odottaa että joku muu tekee ratkaisut puolesta.  
 

Lisätietoja antavat:
vt. kirkkoherra Lilli-Irmeli Hintsa, lilli-irmeli.hintsa@evl.fi 044 721 4012
lääninrovasti Risto Leppänen, risto.leppanen@evl.fi 050 326 9001