Käymme kohti valoa

Eräässä leirikeskuksessa on alttaritaulussa kuvattuna suurehko mies, jolla on lapsi hartioillaan. Se on hyvin epätavallinen puusta veistetty alttaritaulu. Etsin kertomuksen, jota alttaritaulu kuvasi. Se on kertomus pyhästä Kristoforoksesta. Legendan mukaan Kristoforos syntyi 300-luvulla Palestiinassa. Monien vaiheiden jälkeen hän kääntyi kristityksi ja päätyi kuuliaisuustehtävänään kantamaan ihmisiä hartioillaan virran ylitse.

Eräänä yönä, kun joki tulvi myrskyn vuoksi, pieni lapsi saapui virralle ja vaati päästä toiselle rannalle. Joka askeleella lapsi Kristoforoksen harteilla muuttui painavammaksi. Matkan puoli välissä Kristoforoksesta tuntui, että hän hukkuu lapsen kanssa kuohuvaan virtaan. Selvittyään lopulta vastarannalle hän ihmetteli, miten pieni lapsi painoi niin paljon. Lapsi paljasti olevansa Kristus: "Kannan koko maailman syntejä harteillani. Kun kannoit minua, olivat taakkanasi koko maailman synnit ja hätä." Tuona yönä mies sai nimensä Kristoforos, Kristuksen kantaja. Kristoforoksesta tuli kaikkien matkalaisten suojelupyhimys. Meillä kaikilla on monenlaisia taakkoja hartioilla. Meidän ei niitä kuitenkaan tarvitsisi kantaa. Ei kaikki riipu meistä, suunnitelmistamme ja voimistamme. Meidän ei tarvitse kantaa hartioillamme koko maailman syntejä, eikä muiden ihmisten syntejä. Oman taakkammekin saamme laskea, koska Kristus on sen jo kantanut. Pitäisikö siis vain tyhjentyä omasta tärkeydestä, kuvitellusta viisaudesta ja pysähtyä katselemaan Jumalaa luomakunnassa, itsessä ja toisissa. Vain olla, ottaa vastaan ja antaa tapahtua. Kaikki on lahjana - lintujen laulu ja kukan kauneus.

Huomata, että kaikki on tässä, kaikki on hyvin. Onni voi tulla. Ilo löytyä. Luotettava odottamiseen. Syleiltävä epävarmuutta. Nautittava kauneudesta, joka on tulossa.

Kun mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista. Pyöräytä hartioitasi, anna huoltesi valua alas käsivarsiasi pitkin. Hengitä syvään ja mieti, miltä sinusta tänään tuntuu ja mitä kaipaat elämääsi.

Saamme pääsiäisen jälkeen tulla valoon ja olla matkalla. Pääsiäisen aika jatkuu kirkkovuodessa aina helluntaihin asti ja Jeesus ilmestyy meillekin elämämme matkalla. Vapahtajamme uudistaa meitä ja ohjaa askeleemme. Raamatussa monissa kertomuksissa, kun ihmiset saavuttavat päämääränsä ja saapuvat paikkaan, johon he päättävät jäädä ja kotiutua, he menettävät Jumalan näkyvistä. Kristityn elämä on kuin matkalla olemista. Elämme maailmassa, mutta emme maailmasta. Kristitty on kaikkialla kotonaan, mutta ei kotiudu mihinkään. Siinä on kristityn vapaus.

Vapahtajamme, pelastajamme, ota kaikki menneet ja nykyiset kärsimyksemme hoitoosi. Tee niistä jotain uutta. Anna meidän laskea taakkamme sinun käsiisi. Emme haluaisi irrottaa otettamme taakoistamme, miksi vielä pidättelemme. Herra, sano vain sana, niin olemme vapaita. Taivaan linnun tavoin haluamme lennellä vapaudessa ja kedon kukan tavoin työntyä maasta ylös. Johdata meidät iloon ja riemuun ristisi ja ylösnousemisesi tähden. Aamen.

Liisi Kärkkäinen
Salon seurakunnan kappalainen