Hartaus Someron terveyskeskuksen vuodeosastolla

Jes. 40: 26-31

Kohottakaa katseenne korkeuteen:
kuka on tämän kaiken luonut?
Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot
täydessä vahvuudessaan,
hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan.
Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa:
yksikään joukosta ei jää pois.
   Miksi valitat, Jaakob,
Israel, miksi puhut näin:
- Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta,
minun asiastani ei Jumala välitä.
   Etkö jo ole oppinut,
etkö ole kuullut,
että Herra on ikuinen Jumala,
koko maanpiirin luoja?
Ei hän väsy, ei uuvu,
tutkimaton on hänen viisautensa.
Hän virvoittaa väsyneen
ja antaa heikolle voimaa.
Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät,
nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat,
mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman,
he kohoavat siivilleen kuin kotkat.
He juoksevat eivätkä uuvu,
he vaeltavat eivätkä väsy.

Kaikki kävi nopeasti. Vakava liikenneonnettomuus. Ei tiennyt kumpi on yläpuoli ja kumpi alapuoli. Ei päässyt irti. Joku oli soittanut apua. Ambulanssi tuli ja ihmisiä avuksi. Auttaja katsoi silmiin ja sanoi: ”Älä kato ittees kato taivasta”. Jotenkin näin tapahtui kirjailija Kari Hotakaiselle.

Sama sanoma löytyy profeetta Jesajalta. Älä katso alas, älä edes eteenpäin, vaan katso taivasta.

Ihminen on pieni.

Meillä on suuri Jumala, joka näkee pienet ja heikot.

Joskus voi tuntua, että Jumalakin on unohtanut. Yksinäiseltä, kohtuuttomalta. Yhdentekevältä. Jokainen ihminen on joskus tilanteessa, jossa Jumalakin tuntuu hyljänneen.

Älä kato ittees, kato taivasta!

Jumala on suurempi kuin osaamme ajatella, kaikkivaltiaampi kuin ymmärrämme, voimakkaampi kuin osaamme kuvitella.

Hän rakastaa meitä koko ajan. Hän antaa meille voimia väsymyksen keskelle.

Älä käperry itseesi, vaan katso taivasta. Saat mittasuhteet, toivon ja rohkeuden. Joku rakastaa aina!

Tänään ei tarvitse pelkästään katsoa, vaan saamme omaksi palan taivasta leivässä ja viinissä. Jumalan rakkaus virvoittaa meitä väsymyksessämme.