Palapeli

Viime viikkoina olemme tutkineet malleja ja värikarttoja sekä vertailleet sävyjä ja materiaaleja. Kodissamme on hitaasti etenevä projekti: asumuksen sopeista aina joku kerrallaan saa uuden ilmeen ja järjestyksen. Ideoiden, löytöjen ja pienten haaveiden palaset muovautuvat kohti kokonaisuutta.

Pienistä osista rakentuu vähän kerrallaan valmista. Olisipa yhtä helppoa maalata elämän palaset paikoilleen; tavoittaa elämän eri vaiheissa ajatus siitä, mikä on viisasta ja mihin suuntaan edetä.

Eri-ikäisten maailmat – arki, todellisuus ja unelmat – ovat kovin erilaiset. Nuoren maailma on täynnä mahdollisuuksia ja valintoja, valtavasti polun päitä. Miten löytää oikea reitti, mitä haluta tulevaisuudeltaan ja elämältään?

Aikuisena haasteet nopeasti moninkertaistuvat. Arjen palasia on yhtäkkiä muutaman sijasta monta sylillistä. Kalenterista tuntuu hävinneen päiviä ja päivistä tunteja. Juuri kun on alkanut ymmärtää omaa elämäänsä, pitää sovitella yhteen toisen ajatuksia. Lapset tuovat iloa ja huolta, kenties myös omat vanhemmat. Elämän kaleidoskooppi näyttäytyy äkkiä väreissä, joita ei millään pysty kaikkia pitämään järjestyksessä.

Ennen kuin huomaammekaan, palaset ovat taas uudessa järjestyksessä. Touhuaminen ja säntäily, joka tuntui olevan loputonta, väistyy taemmalle. Lapset muuttavat omilleen ja heittäytyvät vuorostaan omaan loputtomien palasten maailmaansa. Mutta vaikka elämä rauhoittuu, yksi palanen saa entistä suuremman merkityksen: huoli muista. Miten ne, joiden elämästä ennen huolehdit, pärjäävät?

Entä kun omassa elämässäsi tulet siihen vaiheeseen, että tarvitset toisten välittämistä? Toivottavasti silloin lähellä on niitä, jotka ymmärtävät ja huolehtivat. Ja toivottavasti siihen asti osaan olla se, joka ymmärtää ja huolehtii.

Meistä jokaisen on elettävä omaa elämäämme. Siihen kätkeytyy elämän ahdistus ja samalla lohdutus. Mutta siihen saamme luottaa, että tässä palapelissä näkyy myös Isän Jumalan kädenjälki. Kun maailman taitavimman palapelin kokoajan annetaan olla lähellä, palapelin osat kyllä etsiytyvät oikeille kohdilleen.

Elämä ja me emme tietenkään ole täydellisiä. Mutta sekin kuuluu asiaan. Palaset voivat vähän repsottaa tai olla suttuisia ja kuluneita. Elämä on elämän makuista juuri siksi, että se ei ole koskaan täydellistä. Siihen kuuluvat kaikki värit. Sen ymmärtäminen ja hyväksyminen on elämän mittaista.