Elämä kolhii - Jumala kutsuu eloon

"Sillä Jumala kutsuu kaiken eloon kuolemasta ja ei-mistään: missä ei enää ole mitään apua eikä toivoa, siellä vasta Jumalan apu alkaa." Näin kirjoitti Martti Luther suomenkielisessä painoksessa Yksin armosta, 365 päivää Martti Lutherin seurassa. Tämä pitäisi muistaa niiden, joiden elämässä tuntuu olevan pelkkää pimeyttä, yksinäisyyttä ja toivottomuutta. Elämässä tunteet vaihtuvat. Ilo voi muuttua suruksi hetkessä, kuulaan raikkaat syyspäivät tuskaksi ja joskus voi näyttää siltä, että edessä on pelkkä seinä, eikä mistään löydy ulospääsyä, ihminen voi masentua ja jähmettyä paikalleen.  "Jumala sallii lastensa tulla voimattomiksi ja nujerretuiksi... Juuri siinä samassa hän on voimakkaimmin läsnä." Luther toteaa myös teoksessaan. 
Kymmenen vuotta sitten veljeni kuollessa oman käden kautta, niin minulle kerrottiin, koin kaikki nuo toivottomat tunteet. Synkkä pimeys laskeutui elämäni ylle, mutta omien läheisten takia oli jaksettava. Elämä on tarkoitettu elettäväksi tunsin, vaikka suru oli musertaa. Neljä vuotta myöhemmin samaisen veljeni pojan sydän pysähtyi, hänet löydettiin myöhemmin yksin kuolleena asuntonsa lattialta. Kuoliko hän suruun isänsä jälkeen, mietin. Hän oli nuori ja hänellä olisi ollut elämä edessä. Olisiko hän elossa, jos isänsä olisi elossa, ellei suru olisi murtanut häntä. Koskaan en saa vastausta tässä maailmassa näihin kysymyksiini. Vakavasti sairas isäni joutui suremaan lopun elämänsä kuollutta lastaan ja lapsenlastaan. Veljeni perhe, omat veljeni ja minä itse, kaikki me jäljelle jääneet, kannamme tätä kaikkea sisimmässä lopun elämäämme. Kuolema koskettaa aina monia läheisiä. 
Psalmi 23 on hyvin lohduttava. Näin kirjoitti kuningas Daavid, ehkäpä elämänsä pimeällä hetkellä: "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti."
Tarja Kauppinen
emäntä, freelancer ja Someron seurakunnan vapaaehtoistyöntekijä