Itsekkyyden vastakohta

“Kaikki, mitä haluatte toisten tekevän teille, teidänkin täytyy tehdä heille.” Näin kuuluu Raamatun kultainen sääntö. Jokainen ymmärtää, että säännöllä kehotetaan toimimaan niin, että omat teot eivät vahingoita muita, vaan tuottavat heille onnea ja iloa, koska jokainen varmasti toivoo sitä myös itselleen. Olen kiinnittänyt tähän erityistä huomiota omassa käyttäytymisessäni muita kohtaan nyt jonkun aikaa. Minulle säännön seuraaminen on sitä, että muistan tottakai peruskäytöstavat, kohtelen muita hyvin ja autan aina kun voin, mutta ehkä kaiken tämän kattona, pyrin itsekkyydestä pois.

Kun pikkusiskoni tulee illalla huoneeseeni, koska haluaa jutella ja viettää aikaa kanssani, en aja häntä pois tiuskaisten ”Eiks sun pitäs olla jo nukkumassa?” tai keksi muutakaan tekosyytä livahtaa tilanteesta, jotta saisin jatkaa päämäärätöntä TikTokin selaamistani. En aja häntä pois, koska en nyt jaksa, vaan otan hänet viereeni sängylle istumaan ja juttelemme niistä asioista, jotka painavat hänen mieltään. Aikaa vierähtää pari tuntia ja olemme ehtineet juttelemaan vaikka mistä. Molemmille jää keskustelusta hyvä mieli, kun molemmat ovat päässeet jakamaan huoliaan ja ajatuksiaan. Teen tämän osittain isosiskon velvollisuudesta, mutta myös siksi, että tiedän, kuinka paljon se merkitsee, kun on toiselle oikeasti läsnä. Siinä hetkessä laitan sivuun omat haluni jatkaa puhelimella oloa ja olla puhumatta kenellekään ja vain olen ja kuuntelen, koska haluaisin, että minulle tehtäisiin samoin.

Muille ei kuitenkaan kannata olla mukava vain ja ainoastaan sen takia, että odottaisi heiltä jotakin vastineeksi, vaan kannattaa etsiä kantavampia syitä. Hyvä mieli, jonka muiden auttaminen ja hyvän tekeminen antaa, on mielestäni erittäin hyvä syy. Kun lakkaa murehtimasta kaikkea, mikä on huonosti ja laittaa omat halut ja tarpeet hetkeksi taka-alalle, huomaa nopeasti, kuinka paljon hyvää ja kaunista ympärillä onkaan. Lopulta väistämättä hyvä palaa takaisin sinne, mistä se lähtikin.

Minea Terkola
isonen
Turun Katariinan seurakunta