Pyhän Birgitan askeleissa Hiljaisuuden polulla

Jeesus vei opetuslapset välillä hiljaisuuteen pois väkijoukoista, jotta nämä saisivat lepohetkiä julistustyönsä keskellä. Jeesus tarvitsi myös itse aikaa kahden Isän kanssa. Tietä ei jaksa kulkea ilman levähdystaukoja. On tärkeää vain olla hiljaisuudessa ja tuntea Pyhän Hengen läsnäolo. Oma reppu lasketaan silloin maahan ja annetaan Pyhä Hengen luoda uutta levon keskellä. Juuri uudistumisen vuoksi nämä hetket ovat niin arvokkaita.
Lohjan Vivamossa on keskiaikaisilla menetelmillä rakennettu Pyhän Birgitan kappeli Hiljaisuuden niemessä. Niemeä kiertää myös Hiljaisuuden polku, jonka varrella on rukoustauluja polun kulkijoille. Kun niemenkärkeä lähestyy nousemalla mäkeä ylös, voi vasemmalla metsän reunassa lukea pienestä rukoustaulusta sanat, jotka ovat Pyhän Birgitan rukouksesta: ”Herra osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.”
Muistuttakoot tämän kevään muuttolinnut sinua ja minua siitä, että elämämme matka päättyy aikanaan turvalliseen taivaan kotiin saapumiseen. Palaamme lopuksi sinne, minne sydämemme kuuluu ja mistä olemme kotoisin, turvalliseen kotipesäämme. Jeesus on valmistanut meille asuinsijan, jonne saapumisessa ei ole mitään pelättävää. Kuten eräs nuori television ajankohtaisohjelmassa sanoi: ”Hyvä koti on sellainen paikka, jonne haluaa mennä ja jossa on hyvä olla. Siellä ei ahdista mikään.” Sellaisena näen myös taivaan kotimme.
Marika Viljamaa
vs. kappalainen, Someron srk