Ystävällisyys elämää edistää

Sovussa on hyvä elää. Hymy auttaa, murjotus masentaa. Ystävyys parempi kuin viha. Välittäkäämme siis toinen toisestamme. Pienikin ele, vähäisinkin hyvyys tuntuu hyvältä. Ilahduttaa.  

Ajattelen äitini serkkua. Lapsena poikkesin hänen tykönään. Heikkilän metsän läpi menin Selkälään. Hän oli ystävällinen. Vuodet vierivät. Asuin kauempana. Ei pidetty yhteyttä. Mutta kuitenkin. Kun Coletten kanssa tulimme Somerolle, niin hän näkyi linja-autoasemalla. Otti meidät kyytiin ja kuljetti kotiimme. Ystävällisyys oli säilynyt. Olimme iloisia. Nyt jo edesmennyt, mutta muistonsa elää. Ystävyys elämää edistää.

Ajattelen yhtä yläasteen  luokkaa. Toimin Loviisassa tuntiopettajana. Kotoa lähteissä mietin, että on aikaista ajaa. Ajatus muuttui  luokkaan astuessani. Oppilaitten iloinen ilme poisti matkan huolet. Ilo täytti mielen. Kerran opettajan pöydälle ilmestyi kukka. Kysyin eräältä pojalta, montako kukkaa luokassa on. Odotin hänen vastaavan luokan tyttöjen määrän ynnä pöydän kukan. Hänpä vastasi oppilaiden määrän ynnä kukan. Ilahduin. Syksyn aikana uusia kukkia tuli pöydälle. Lopulta koko pöytä oli täynnään kukkia.  Sain iloa ihanista oppilaista. Ystävyys elämää edistää. 
Sunnuntain epistola kertoo kasteen lahjasta. Elämän synnystä, Jumalan lapseudesta.  Niin kuin pieni vauva   hamuilee äitinsä maitoa, niin mekin kasteessa Jumalan lapseksi syntyneinä, iloiten otamme vastaan Jumalan sanan maitoa. Niin kuin vauva tyyntyy hoitajansa sylissä, niin mekin turvallisesti lököttelemme Jumalan sylissä. Saamme kokea, Jumalan hyvyyttä. 
Sunnuntai 15.3.2026 on 4. paastonajan sunnuntai, latinaksi Laetare,
ja epistola on  1. Piet. 2:1–3.

Matias Roto
rovasti