Sunnuntaina vietämme Äitienpäivää ja rukoussunnuntaita. Yhdistelmä on kiehtova ja mietin juuri tätä mielenkiintoista yhdistelmää, kun toimittaja Merja haastatteli minua tähän lehteen ja kysyi kysymyksen omaan äitiini liittyen, mistä olen erityisen kiitollinen, ja toisen kysymyksen äitienpäivään liittyen, mitä sanoisin toisille äideille.
Kiitollisuus.
Äidille ja äideille omistettu juhlapäivä, jolloin siniristiliput liehuvat.
Juhlimisen lisäksi, tai sijaan, voi nousta mieleen oma suhde äitiin, isoäitiin, jopa isoisoäitiin, äippään, muoriin, äiskään, mamaan, mammaan, mummiin, mummuun, mummoon, mumiin, mitä näitä nyt on. Toisaalta, millaisia äitejä olemme tai haluaisimme olla. Äitinä oleminen ei ole itsestäänselvyys. Äitiyteen ja äitiin, äitinä olemiseen tai olemattomuuteen voi sisältyä paljon kipuakin ja surua. Äitienpäivänä pyrimme kohdistamaan hyviin ja kauniisiin asioihin, haluamme juhlia, muistaa, onnitella, laulaa. Samalla tiedostan vahvasti, että kaikille tämä päivä ei ole juhlaa eikä se sisällä juhlistamista tai halua juhlaan.
Rohkeus.
Rukoilen rohkeutta kaikille olla oma itsensä sydämen juuresta, sielun pohjasta ulospäin. Haluan sulkea rukouksiin kaikki ja kaikenlaiset äitienpäivään liittyvät kokemukset ja tilanteet niin surun, kaipuun ja ikävän kuin onnen, riemun ja ilon, ihan kaiken. Haluan rukoilla kaikkien äitien puolesta.
Äidin sydän.
Äitinä saadut itsetehdyt kortit ja äidille viety itsetehty kortti tai joku omin kätösin tehty tärkeäksi ajateltu asia, toteutus, aamulla poimitut valkovuokot tai leskenlehti tai pikkuruisessa kädessä rypistynyt voikukka. Rakkaudesta rakkauden ilmaisu.
Rakkaus.
Kiitos, Äiti! <3 Rakkaudella myös Mumia, Mummua ja isoMummua muistaen, muistellen.
maria-pappi Someron seurakunnasta