Älä vähättele itseäsi Jumalaa
Kun ajattelen Jumalaa, ajattelen jotain, jota on vaikea käsittää. On vaikea pukea sanoiksi jotain niin suurta, ihmeellistä ja rakastavaa. Iloitsin, kun löysin tällaisen listan, joka pyrkii sanoittamaan sitä, millainen Jumala on:
"Jumala on aluton, loputon, ikuinen, iankaikkinen, luomaton, muuttumaton, vaihtelematon, osista koostumaton, ruumiiton, näkymätön, mahdoton koskettaa, hyvä, vanhurskas, koko luomakunnan luoja, kaikkivoimallinen, kaikkivaltias, kaiken kaitsija, kaiken suunnittelija, hallitsija, tuomari" (Johannes Damaskolainen).
Jumalan suuruuden rinnalla tunnen itseni pieneksi. ”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,
kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. (Psalmi 8:4–5)
On käsittämätöntä ja upeaa, että suuri Jumala on rakkaudessaan halunnut olla lähellä pientä ihmistä ja siksi antoi arvokkaimman, oman poikansa, jotta me saisimme elää Luojamme yhteydessä. Eikä tässä vielä kaikki! Poika lähetti meille Puolustajan, Pyhän Hengen, joka auttaa meitä elämään tätä elämää yhteydessä Isämme kanssa.
Kun hetken ajattelen itseäni, ajattelen jotain, joka on hyvin vajavaista. Lista itsestäni voisi näyttää vaikka tältä: Tiina on iloinen, itsekäs, luotettava, ahne, ymmärtäväinen, ärsyyntyvä… Siis hyvään pyrkivä, mutta monin tavoin vajavainen. Kuitenkin, Jumala haluaa olla suhteessa kanssani ja lisäksi on uskonut evankeliumin levittämisen kaikkeen maailmaan minulle ja muille kaltaisilleni. Miten Jumala luulee onnistuvansa?
Efesolaiskirjeestä löytyy vastaus: Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen. (Ef. 3:20–21)
Tiina Koistinen
lähetystyöntekijä