Olen monesti miettinyt tätä lausetta ja mitä se oikeasti tarkoittaa. Itse omalla kohdallani olen viime aikoina joutunut paljon ajattelemaan tulevaisuutta ja mitä se tuo mukanaan….
Viime keväänä sain tietää että joudun suunnittelemaan uudelleen työnkuvan jalasta löytyneen diagnoosin takia. Mitä vielä tämän ikäisenä….miksi?? en osaa tehdä MITÄÄN muuta työtä ammatikseni. Olen ollut aina kaupassa töissä( vuodesta 1987) ja saanut tehdä rakastamaani työtä ihanien työkavereideni kanssa sekä palvella ja kuunnella asiakkaita he ovat olleet minulle tosi tärkeä voimavara ja toivat työhöni joka päivä jotain uutta ja kiinnostavaa. Joka aamu työhön mennessäni odotin innolla sitä mitä tämä päivä tuo tullessaan.
Sitten aloin suunnittelemaan mihin työhön haluaisin tutustua. Haluan tehdä työtäni ihmisten kanssa kasvokkain ja minkä työn hyväksyy työeläkeyhtiöni koska se on mukana minun uuden työni matkassa myös tosi tärkeänä tekijänä.
Someron Seurakunta tuli mieleen keväisenä päivänä asioita miettiessäni …tähän mennessä olin jo käynyt läpi monia ajatuksia, huonosti nukuttuja öitä ja itkuja ”miksi minun vielä täytyy löytää jotain uutta tässä iässä ymmärsin kyllä asian jotenkin mutta sentään se oli hämmentävää. Syksyn lähestyessä alkoi uusi polku elämässäni.
Syyskuun alussa aloitin tutustumisen uuteen työhön ja työyhteisöön ja olin tosi innostunut vaikka sisällä oli tosi paha olo edelleen miksi? Mutta ajattelin että ratkaisu on varmaan ihan oikea ja minun pitää sopeutua asiaan. Mutta sitten meidän perhettä kohtasi suru ,läheisen ihmisen siirtyminen taivaan kotiin sekä lähipiirissä tapahtui muitakin isoja muutoksia jotka veivät voimia. Tuntui että miksi juuri nyt? Mutta elämänpolku on tälläinen alamäkiä ja ylämäkiä ja onko koskaan oikea aika mihinkään asiaan ja juttuun mutta tärkeää on ajatella asioita eteenpäin. ISO ISO Kiitos Heille Kaikille jotka jakoivat surua minun ja perheeni kanssa ja olivat läsnä. Mutta työelämään tutustuminen jatkui kuitenkin ja sain osallistua moniin erilaisiin tapahtumiin ja tavata uusia ihmisiä.
Nyt Helmikuu alkaa olla lopuillaan, päivät pitenee ja valon määrä lisääntyy päivä päivältä..niin työskentelen seurakunnassa ja opiskelen Salossa .Minulla on ollut vähän mutkikas polku ja polullani on ollut oksia ja risuja ja kuoppia mutta olen ne kuitenkin kulkenut. Kiitos perheelleni ja ystävilleni ja työyhteisön jäsenille (entiset ja nykyiset) kun olette kulkeneet matkaa kanssani. Minulla on ollut ihmisiä vieressäni jotka ovat tuoneet turvaa ja toivoa tähän matkaan ja jakaneet kanssani mieltäni painavia asioita.
Kaikella on tarkoitus….olen edelleen sitä mieltä että minun uusi polkuni johtaa jonnekin. Rukoilkaa ja uskokaa ja olkaa armollisia. Antakaa aikaa itsellenne ja muille. Pysähtykää välillä miettimään asioita niin huomaa kuinka paljon elämässä on hyviä juttuja ja polut jotka teille tulee vastaa kannattaa kulkea avoimin mielin kyllä ne johtaa jonnekin…
Toivon että polullani tulee vielä vastaan paljon uusia asioita ja uusia juttuja joiden kanssa saan jatkaa tätä kulkua…
Aurinkoista Talvilomaviikon jatkoa kaikille toivottavasti olette saaneet viettää aikaa Teille läheisten ja Rakkaiden ihmisten kanssa sekä olette ehtineet antaa myös itsellenne ajatuksen ja myötätunnon. Ja muistetaan ettemme ole yksin…Kuljetaan avoimesti ja rohkeasti elämänpolkua eteenpäin.
Anne Viander
työssäoppija Someron seurakunta
Lauri Tähkän” Kaikella on tarkoitus”
Omaani kylvän, omaani mä niitän Kaikella on tarkoitus
Elämäni eessä mä tälläisena riitän Kaikella on tarkoitus
Olkoon kaikessa minne sä kuljet valo Siipien kosketusta
Mä toivon kaunista,toivon hyvää Toivon että siipesi sinulle jää
Päiville menneille, tuleville
Meidän muistoille, vuosien kultaamille
Omaani kylvä, omaani mä niitän
Kaikella on tarkoitus
Lopulta haavojani ,kipujani kiitän
Kaikella on tarkoitus…..
Soikoon sielussa ensimmäinen aamu kuin lintujen lauluna
Loistakoon kirkkaan Sen minkä poimit sun matkalla
Ja voisit kiitollisuudella Rauhassa rakkaudessa
Maljaasi nostella Päiville menneille ,tuleville
Meidän muistoille, vuosien kultaamille
Omaani kylvän ,omaani mä niitän….