Hyvää kynttilänpäivää!
Ensi sunnuntaina on kynttilänpäivä. Päivän nimi tulee keskiaikaisesta tavasta vihkiä kynttilänpäivänä koko vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Kynttilöiden valo ei ollut vain tunnelman vuoksi, vaan se oli välttämätöntä, sillä sähköä ei ollut. Vieläkin kirkoissa on aina alttarilla kynttilöitä.
Kynttilänpäivänä me palaamme siihen hetkeen, jolloin Maria ja Joosef toivat pientä, 40 päivän ikäistä Jeesus lasta temppeliin. Temppelin hämärässä huoneessa istuu vanha mies ja odottaa. Hänen nimensä on Simeon. Hänen selkänsä on käynyt jo kumaraksi ja askeleensa lyhyeksi. Uskollisesti ja kärsivällisesti hän saapuu temppeliin joka päivä, sillä hänellä on vahva usko, että juuri täällä hän saa nähdä ennustusten lupaaman Messiaan, Vapahtajan. Jumala oli luvannut hänelle, että hän näkisi ennen kuolemaansa tulevan Messiaan.
Simeonin istuessa temppelin hämärässä, hänen katseensa kiinnittyi nuoreen äitiin Mariaan, joka kantoi sylissään lasta, Jeesus-lasta. Maria, sylissään Jeesus-lapsi, lähestyi Simeonia. Simeon jäi kuin naulittuna katsomaan äidin sylissä nukkuvaa lasta. Hänen silmänsä kirkastuivat. Pian hän ojensi kätensä lasta kohti, ja Maria antoi lapsen vanhan Simeonin käsivarsille.
Kun Simeon katsoi pientä Jeesus- lasta sylissään, hän ylisti Jumalaa ja sanoi:” Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.”
Tuo vanha Simeon ymmärsi, että tuo äitinsä sylissä levännyt lapsi, Jeesus on se messias pelastaja, jota hän oli odottanut kauan. Jeesus lapsi valaisi Simeonin silmissä hämärän temppelin, Jeesus säteili Jumalan kirkkautta. Tämän Jeesus-lapsen elämää kuvaavan tapahtuman muistoksi me vietämme Kynttilänpäivää. Se muistuttaa meitä siitä, että Jeesus on maailman valo. Se muistuttaa meitä siitä, että Jeesuksen läsnäolo voi valaista elämämme, niin kuin kynttilä valaisee pimeän huoneen, niin kuin Jeesus lapsi valaisi Simeonin silmissä hämärän temppelin.
Myös me voimme toimia Jumalan pieninä kynttilöinä ja tuoda valoa ja lämpöä ympärillemme. Tämän vuoden yhteisvastuukeräys pyrkii tuomaan valoa, pystyttämään toivon kynttilöitä, apua, sinne missä nuoret kokevat syvää yksinäisyyttä tai ovat vaarassa syrjäytyä, menettää elämänhallintansa tai mahdollisuutensa hyvään elämään Suomessa ja maailmalla. Keräys auttaa nuoria Suomessa ja maailmalla kohti valoisampaa tulevaisuutta.
Sari Lahdenranta
vs. kappalainen Someron srk