Pienessä kylässä asui pieni tyttö. Hänellä oli tapana sytyttää kynttilä, kun syksy saapuu. Tyttö asetteli kynttilän ikkunalaudalle, raapaisi tulitikkua niin, että pieni liekki syttyi sen päähän ja vei liekin kynttilän sydämeen. Tyttö katseli kynttilää.
"Voi kun se on kaunis", hän ajatteli. Kynttilän palaessa hän katsahti ikkunasta ulos. Oli aivan pilkkopimeää. Joka syksy tyttö halusi sytyttää kynttilän tuodakseen valoa pimeisiin iltoihin. Valitettavasti hänen pienestä kynttilästään ei tullut riittävästi valoa valasitakeen taivaan.
Tyttö katsahti ulos ikkunasta ja siristi silmiään. Näkiköhän oikein? Kimmelsikö kaukana tien toisella puolella pieni valo? Tyttö katsahti uudelleen salaperäistä valoa. Kyllä, valo tuli pienestä kynttilästä, joka oltiin aseteltu ikkunalaudalle.
Tyttö katsahti toiseen suuntaan. Siellä paloi myös kynttilä. Pieni valon pilke kimmelsi myös hänen kääntäessään päänsä toiseen suuntaan. Kokonainen kynttilämeri avautui hänen silmiensä eteen. Tyttö tunsi olevansa onnellinen, kun hän näki kylän kynttilöiden valaisevan taivaan.
Maisa Noki
Someron seurakunta
Opiskelija